Kello on noin kaksitoista. Kiertelen tovin Espoon Matinkylässä kauppakeskus Ison Omenan uumenissa. Missä näkyy ensimmäinen vihreä paita? Tuolla on yksi. Kas, siinä ei olekaan tutunnäköistä Kiinteistömaailman mainosta selässä. Hetken aikaa etsittyäni paikallistan kokonaisen joukkueellisen tutumman näköisiä vihreitä paitoja ja suunnistan sekaan.
Porista mukaan tullut Joy Kids -ryhmä tanssii kahteen otteeseen kauppakeskuksen lavalla. Monet seurailevat esityksiä hiukan kauempaa, kuka ravintolapöydästä, kuka ostoskärryjen kanssa käytävältä. Yksi tanssiesityksistä on omistettu lapsille, ja kohdeyleisö seuraa tyttöjen iloista esiintymistä silmä tarkkana. Myöhemmin iltapäivällä pieni poika kipittää lavan lähelle ja tanssii parhaansa mukaan mukana. Se kirvoittaa hymyn niin tanssijoiden kuin yleisönkin huulille.
Alakerrasta, Citymarketin kassoilta, löytyy lisää vihreäpaitaisia. Jututan hetken Maria Kyröä, joka on eräs ihmisten ostoskasseja pakkaavista tiimiläisistä. Hän kertoo tulleensa uskoon edellisen Urbaanin unelman kautta ja on nyt mukana palvelemassa. Tähän mennessä mieleenpainuvin tapaus on Marian mukaan ollut vierailu vanhustentalossa ja siellä erityisesti tapaaminen erään vanhan naisen kanssa. Tämä ei päässyt liikkumaan huoneestaan mihinkään, joten tiimiläiset kävivät laulamassa hänelle hänen huoneessaan. - Se sai ihanan hymyn naisen kasvoille, kertoo Maria itsekin hymyillen.
Viimeinen etappini on kahviteltta kauppakeskuksen ulkopuolella. Tarjolla on ilmaista kahvia, mehua ja pullaa, sekä kutsu illan konserttiin, jossa Samuli Edelmann esiintyy. Teltalla käy pullan haussa monta lasta ja nuorta, ja toki aikuisiakin. Osa jää huomaamattaan kahvittelemaan pidemmäksikin aikaa ja keskustelu polveilee aiheesta toiseen. Kosovolaisisä kehuu Suomea hyväksi maaksi, eräät kävijät keskustelevat keskenään Suomen sota-ajoista ja joku kehottaa kertomaan ministereillekin, että tässä maassa saa vielä jotakin ilmaiseksikin.
Monen mielestä teltta saisi olla paikalla useamminkin. Epäilemättä, sillä tiimiläisten mukaan päivää varten on keitetty 140 kuppia kahvia. Päivän jälkeen kahvia on jäljellä enää noin 10 kupillista, mutta sitäkin enemmän on muistissa päivän aikana saatuja
ihmettelevän iloisia hymyjä. Palvelevia ihmisiä ei selvästikään ole tässä maailmassa yhtään liikaa.
Teksti ja kuvat: Jenni Tapionlinna
Kuvateksti 1. Joy Kids -ryhmä tanssimassa
Kuvateksti 2. Maria Kyrö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti