Haluatko keskustella? Kaipaatko rukousta? Tarvitsetko halauksen? Kaikkea tätä on tarjolla ilmaiseksi Urbaanin unelman kohtaamispaikassa Esplanadin puistossa. - Ilman muuta, tätä pitää kokeilla ensimmäiseksi, päätän.
Paikalle tullessani tiimiläiset taistelevat telttakatoksen pystytyksen kimpussa. Se ei näytä ihan helposti sujuvan, vaikka tiimin vetäjän 11-vuotias veljenpoika Jaakko olikin neuvonut Kristiina Erikoiselle pystytyskikat.
Ilman telttaakin ”asiakkaita” oli jo ehtinyt käydä. Maila Kukkonen kertoo, että hetkeä aiemmin paikalla oli pyörinyt nelilapsinen perhe. ”Kaikki saivat tikkarin ja isä otti kuvankin, kun lapset olivat tiimiläisten kainalossa.”
Seitsenhenkinen saksalaisryhmä miettii viereisellä penkillä, mitä teltan edessä olevassa taulussa sanotaan. Teksti on sekä suomeksi että englanniksi, mutta englanninkielinen lause ”Longin for a hug?” (kaipaatko halausta) tuottaa vaikeuksia. ”Mitä on hug?” kysyy vanhemmanpuoleinen herra minulta. Näytän hänelle - halaan oikein lämpimästi. ”Tämä on hug.” Hän on mielissään. Seurue lähtee kohti ruotsinlaivaa toivotellen tapahtumallemme menestystä.
Katos saadaan pystyyn ja pääsen lämpimään halaukseen minäkin. Minut istutetaan oikein ”Leelian lepotuoliin” ja puolestani rukoillaan. Ihania sanoja, yltyvän ilon kupliessa rukoilijoiden huulilta. ”Se, mitä me kylvetään on iloa, sillä Jumalan valtakunta on iloa tulvillaan”, kertovat rukoilijat naurussa suin.
Seuraavaksi tupsahtaa 3-vuotias Marvin rukoilijoiden syliin. Minäkin saan häneltä halauksen. Marvinin mummo selittää, että poika asuu Singaporessa ja on vain käymässä neljä viikkoa mummon luona Suomessa. Marvin rakastaa halaamista, sillä siinä kulttuurissa halataan paljon.
Kohtaamispaikan vierestä kulkee paljon turisteja, joita tiimiläiset palvelevat sujuvasti kolmella kielellä: suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Maila Kukkonen polottaa yllättäen kaksi lausetta venäjäksi. ”Mitä se tarkoittaa?” kysyn. ”Se tarkoittaa Jeesus rakastaa Sinua ja Jumala rakastaa sinua. Sanoin niin äsken ohi kulkevalle venäläiselle miehelle. Mies nyökkäili da, da ja hymyili aurinkoisesti”, Maila kertoo. Hänen mielestään miehen naamasta näki, että hän oli kärryillä siitä, mistä oli kyse. Maila oli oppinut jonkin verran venäjää parin viikon aktiomatkalla Marinmaalla kuusi vuotta sitten ja kaivoi nyt sanat selkäytimestään.
Kristiina Erikoinen sanoo tunnistavansa ihmisten kaipauksen. ”On uteliaisuutta ja kaipuuta, mutta ei uskalleta tulla. Meidän täytyy vain mennä rohkeammin heitä kohtaamaan”, Kristiina toteaa.
Teksti ja kuvat: Else Leino
Kuva 1: Kohtaamispaikkaa pystytetään
Kuva 2. Marvin rakastaa halaamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti