Graffititaidetta sotkujen tilalle

Kaisaniemen puistossa Urbaanin unelman tiimi on ottanut tehtäväkseen maalata tenniskentän viereisen kopin valkoiseksi ja koristella sen keskiosan graffititaidetta oikeasti hallitsevien teoksella.

”Tämä oli ihan hirveän näköinen koppi. Sotkuja ja tageja oli joka puolella”, kertoo Eilo Hatakka. Hän on sunnuntaiaamuna viimeistelemässä kopin etuseinää valkoisella maalilla. ”Tuon keskiosan graffitin maalasi kaksi 'ammattilaista', jos niin voi sanoa.”

Kansan Raamattuseuran ja Kansanlähetyksen nuorten yhteisellä Unelma-tiimillä on ollut viiden päivän ajan monenlaista toimintaa Kaisaniemen puistossa. Tänään on hiljaista, eikä ihmisiä kulje puistossa kovinkaan paljon. Niinpä suurin osa tiimistä on keräämässä roskia asemarakennuksen seinustalta ja Kaisaniemen puistosta.

Eilo Hatakka kertoo, että tiimi on viikon varrella tehnyt rukouskyselyjä. Eilon mukaan ihmiset ovat suhtautuneet mukavasti rukouskyselyyn ja ottaneet esitteet vastaan iloisina. ”Tietysti osa käveli ohi. Mutta tuli ihan hyviä keskustelujakin. Eräs tumma kaveri tuli aluksi kysymään meiltä tulta. No eihän me polteta. Kysyimme sitten häneltä, rukoileeko hän koskaan? Yllättäen hän vastasi rukoilevansa koko ajan, kun hän näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa. Hän osoittautui anglikaaniksi.”

Toinen rukouskyselystä muistiin jäänyt tapahtuma oli, kun tiimiläiset kysyivät kahdelta tytöltä, rukoilevatko he. ”Toinen kertoi rukoilevansa päivittäin, toinen ei koskaan. Niillä tuli varmaan hyvä keskustelu asiasta”, Eilo arvelee.

Tiimi on myös pelannut mm. jalkapallomatseja, joihin välillä osallistui mukavasti ohikulkijoita. Porukat ovat saaneet kokeilla tasapainoilua slack line -tasapainoköydellä ja kokeilla diabloa – siinä on hyrrä kahden kepin välissä kulkevan narun varassa.

Eilo on mukana Urbaanissa unelmassa ensimmäistä kertaa. ”On ollut tosi kivaa, kun palvelussa pääsee auttamaan ihmisiä ja siinä sivussa kertomaan Jeesuksesta. Kun vielä tehdään kaikki ilmaiseksi, on ollut hienoa olla mukana.”

Kopin toisella puolella keikkuu korkealla maalaustelineellä Johanna Tuori kurkotellen katonharjaa maalisudilla. Hän kertoo itselleen tärkeimmästä tapahtumasta puistossa: ”Meidän oli tarkoitus pelata ultimatea (frisbee-joukkuepeli). Kun muita ei puistossa juuri näkynyt, kävin puhumassa muutamalle ulkomaiselle miehelle, jotka istuskelivat penkillä. Sanoin, että jos teillä ei ole mitään muuta tekemistä, niin tulkaa pelaamaan meidän kanssamme. Neljä tuli.”

Johannan mielestä oli tosi kivaa pelata heidän kanssaan, vaikka kaikkien kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä. ”Oli huippua ylittää pelkokynnys, ja mennä naisena puhumaan ulkomaisille miehille ja päästä tekemään jotakin tällaista, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt.”

Johanna on viikon aikana vastannut myös Helsingin Jäähallin infopisteestä iltatilaisuuksien aikana. ”Siellä koskettavin juttu sattui, kun eräs tyttö oli hukannut kameransa. Hän oli rukoillut sen löytymisen puolesta kaverinsa kanssa. Hetkeä ennen heidän tuloaan kamera oli tuotu infoon. Voi sitä iloa, kun kamera löytyi. Hän hyppi ja riemuitsi”, Johanna kertoo.

Johannalle tytön ilo toi mieleen, kuinka taivaassakin iloitaan jokaisesta löytyneestä ihmisestä. ”Ja kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin kamera”, hän hymyilee.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuvateksti 1. Johanna Tuori maalasi kopin päätyä.

Kuvateksti 2: Eilo Hatakka esitteli uutta graffitia puhtaan valkoiseksi maalatulla seinällä.

Pihlajamäessä palveltiin ihmisiä kokonaisvaltaisesti

Pihlajamäen palvelutempauksissa siivottiin lähiympäristöä, järjestettiin ohjelmaa lapsille ja tarjottiin vohveleita ja kahvia. Palvelutempauksiin osallistuneilla oli myös aikaa keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Erikoisin rukousvastaus koettiin perjantaina, kun eräs vanhus sai rukouksen aikana näkönsä takaisin toiseen silmäänsä.

Pihlajamäessä on saatu piristää ihmisiä palvelutempauksin ja kokea Jumalan ihmeitä. Monet ihmiset ovat kehuneet sitä ystävällistä tunnelmaa, joka Urbaani-unelmalaisista hehkuu. Ryhmäläiset ovat saaneet oppia myös, että joskus näennäiset vastoinkäymiset ovatkin olleet Jumalan siunaus.
- Lauantaina meidän piti pitää kahvilaa, mutta koneet olivat menneet rikki. Kahvila jäi siis pitämättä, mutta jalkauduimme ympäri Pihlajamäen aluetta ja monet meistä saivat keskustella ihmisten kanssa, jotka olivat kiinnostuneita uskonasioista. Yksi ihminen tuli jopa uskoon noiden keskusteluiden seurauksena, kertoo Anna Hirvonen.

Perjantaina ryhmäläiset olivat pitämässä kahvilaa Pihlajamäen nuorisotalon edessä. Kahvia juodessa kohdattiin ihmisiä ja rukoiltiin heidän puolestaan.
- Eräs eläkeläinen tuli rollaattorin kanssa kahville ja kysyin saanko rukoilla hänen puolestaan. Siinä hän sitten alkoi luetella rukousaiheitaan. Yksi niistä oli se, että hänen toinen silmänsä oli sokeutunut viime syksynä ja hän halusi saada näkönsä takaisin. Huikkasin kavereille, että tulkaa rukoilemaan kanssani sokean silmän puolesta. Kaverit kehottivat kuitenkin minua itse rukoilemaan sen puolesta. Laskin käteni sokean silmän päälle ja rukoilin Jeesusta parantamaan sen. Ihmetykseni oli suuri, kun nainen kertoi rukouksen jälkeen näkevänsä sokealla silmällä. Testasin vielä naisen näköä peittämällä hänen terveen silmänsä ja tulin siihen tulokseen, että kyllä hänen näkönsä oli parantunut. Olimme kummatkin todella iloisia Jumalan teosta, kertoo vuosi sitten Urbaanissa unelmassa uskoon tullut Elina Iivonen.

Monet palvelutempaukseen osallistujat innostuivat ihmisten palvelemisesta niin, että toivoivat siitä tulevan osa heidän jokapäiväistä elämäänsä.
- On hienoa, kun on saanut tehdä jotain konkreettista. Näin Jeesuksen rakkauden tulisikin tulla esiin. Kun palvelemme ihmisiä, meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia. Palveleminen on haastanut minut siinä määrin, että tiskauksen vihaajana olen jopa innostunut tiskaamaan kavereideni astioita. Jälkikäteen olen vaan sanonut heille, että Jeesus tiskasi astianne. Haluan, ettei palveleminen jää tähän viikkoon, vaan voi jatkua tämän jälkeenkin, kertoo Selena Jantunen.

Teksti ja kuvat: Karoliina Karjalainen

Kuvateksti 1: Johanna Iivonen siivosi ja keskusteli ihmisten kanssa Pihlajamäessä
Kuvateksti 2: Selena Jantunen haluaa, että hän voisi palvella ihmisiä Urbaani unelma -viikonkin jälkeen

Roballa saatiin makeaa mahan täydeltä

Iso Roobertinkadulla käy lauantaina kuhina. Livemusiikki soi ja ihana vohvelintuoksu leijuu kutsuvana vastaan sadan metrin päähän Urbaanin unelman katutapahtumasta Lähetystori Fidan edessä.

Vihreäpaitaisia unelmalaisia touhuaa rivissä kadulle pystytetyn telttakatoksen molemmin puolin: vasemmanpuoleinen porukka paistaa vohveleita kiireimmän kaupalla ja oikeanpuoleinen rivi hieroo annoksensa nauttineiden tai sitä odottavien hartioita.

Huikkaan hierottaville miltä tuntuu: ”Hyvältä", tulee vastaus kuorossa. Yksi vohvelinsyöjistä huikkaa takaisin: ”Täällä tuntuu vielä paremmalta.”

Vastapäisen kebab-kahvilan omistaja on antanut pystyttää omalle ”tontilleen” muutaman tuolin kasvomaalauspisteeksi. ”Turkkilainen omistaja tuli heti tapahtuman alkajaisiksi ulos ja maalasi omakätisesti yhden tiimiläisen kasvot”, kertoo pastori Päivi Tyrni iloisena.

Kasvomaalauspisteessä istuu parikymppinen Johannes, jonka kasvot saavat peittävän naamion. Lapsityönohjaaja Gabriella Mäki kertoo, että yleensä hän maalaa lasten poskiin kukkia tai nenän alle kissanviikset. Mutta Johannes halusi tällaisen erikoiskäsittelyn.

”Mihin aiot Johannes lähteä maalattuna?” ”Jonnekin vaan kaupungille”, hän hymyilee. Tahtoisinpa olla näkemässä ihmisten ilmeet, kun kaveri tallustelee maalattuna vastaan.

Johanneksen kaveri Aki odottelee hattara kourassa kaikessa rauhassa mestariteoksen valmistumista kaverinsa kasvoille. ”Oltiin vaan kulkemassa tästä ohi, mutta juututtiinkin tähän”, hän kertoo. ”Tämä on hirveen hieno tapa kertoa itsestään ja tuoda asiaansa julki. Nykyaikana kaikkea on tarjolla niin paljon, että moni asia jää piiloon. Olin jo hierottavana ja aion vielä mennä maistamaan vohvelia.”

Hetken päästä hän palaa ja istahtaa maalattavaksi hänkin. Ihan vaan sympatiasta kaveriaan kohtaan hän pyytää maalaamaan punaisen kuunsirpin poskeensa.

Seppo Sirén lankkaa kadulla kenkiä. Menossa on kenkäpari, jonka eräs rouva oli juuri käynyt ostamassa Fidan lähetystorilta ja toi ne saman tien kadulle lankattaviksi. Siren kertoo, että tunnin aikana on ollut kahdeksan asiakasta.

Olli Kujanen on vaikuttava näky kuuluttaessaan torin tapahtumista Rikupellen taikailmapalloista muotoilema ”makkarapäähine” päässään. Kujanen arpoo 20 euron lahjakortin Fidan lähetystorille. Sen voittaa Heli Ristiluoma, joka olisi muutenkin ollut menossa samaan paikkaan ostoksille.

Katutapahtuma ulottuu myös seurakunnan sisätiloihin. Siellä on tarjolla katulapset-näyttelyn ohella lupsakkaa juttuseuraa kahvittelun lomassa. Urbaani unelma -tapahtuman iltatilaisuuksissa esiintyvä Unelmastudion emäntä Maarit Eronen saa kahvilanpitäjiltä kannustavat terveiset: ”Kyllä on ihana katsoa ihmistä, joka on juuri oikealla paikallaan.”

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuvateksti 1: Johannes on lähdössä Gabriella Mäen käsittelystä kaupungille testaamaan kasvomaalauksen vaikutusta vastaantulijoihin.

Kuvateksti 2. Kymmenen minuutin hieronta on hittitarjous Isolla Roballa.

Kahvia, kauppakasseja ja kohtaamisia Matinkylässä

Kello on noin kaksitoista. Kiertelen tovin Espoon Matinkylässä kauppakeskus Ison Omenan uumenissa. Missä näkyy ensimmäinen vihreä paita? Tuolla on yksi. Kas, siinä ei olekaan tutunnäköistä Kiinteistömaailman mainosta selässä. Hetken aikaa etsittyäni paikallistan kokonaisen joukkueellisen tutumman näköisiä vihreitä paitoja ja suunnistan sekaan.

Porista mukaan tullut Joy Kids -ryhmä tanssii kahteen otteeseen kauppakeskuksen lavalla. Monet seurailevat esityksiä hiukan kauempaa, kuka ravintolapöydästä, kuka ostoskärryjen kanssa käytävältä. Yksi tanssiesityksistä on omistettu lapsille, ja kohdeyleisö seuraa tyttöjen iloista esiintymistä silmä tarkkana. Myöhemmin iltapäivällä pieni poika kipittää lavan lähelle ja tanssii parhaansa mukaan mukana. Se kirvoittaa hymyn niin tanssijoiden kuin yleisönkin huulille.

Alakerrasta, Citymarketin kassoilta, löytyy lisää vihreäpaitaisia. Jututan hetken Maria Kyröä, joka on eräs ihmisten ostoskasseja pakkaavista tiimiläisistä. Hän kertoo tulleensa uskoon edellisen Urbaanin unelman kautta ja on nyt mukana palvelemassa. Tähän mennessä mieleenpainuvin tapaus on Marian mukaan ollut vierailu vanhustentalossa ja siellä erityisesti tapaaminen erään vanhan naisen kanssa. Tämä ei päässyt liikkumaan huoneestaan mihinkään, joten tiimiläiset kävivät laulamassa hänelle hänen huoneessaan. - Se sai ihanan hymyn naisen kasvoille, kertoo Maria itsekin hymyillen.

Viimeinen etappini on kahviteltta kauppakeskuksen ulkopuolella. Tarjolla on ilmaista kahvia, mehua ja pullaa, sekä kutsu illan konserttiin, jossa Samuli Edelmann esiintyy. Teltalla käy pullan haussa monta lasta ja nuorta, ja toki aikuisiakin. Osa jää huomaamattaan kahvittelemaan pidemmäksikin aikaa ja keskustelu polveilee aiheesta toiseen. Kosovolaisisä kehuu Suomea hyväksi maaksi, eräät kävijät keskustelevat keskenään Suomen sota-ajoista ja joku kehottaa kertomaan ministereillekin, että tässä maassa saa vielä jotakin ilmaiseksikin.

Monen mielestä teltta saisi olla paikalla useamminkin. Epäilemättä, sillä tiimiläisten mukaan päivää varten on keitetty 140 kuppia kahvia. Päivän jälkeen kahvia on jäljellä enää noin 10 kupillista, mutta sitäkin enemmän on muistissa päivän aikana saatuja
ihmettelevän iloisia hymyjä. Palvelevia ihmisiä ei selvästikään ole tässä maailmassa yhtään liikaa.

Teksti ja kuvat: Jenni Tapionlinna

Kuvateksti 1. Joy Kids -ryhmä tanssimassa
Kuvateksti 2. Maria Kyrö

Rautatientorilla syötiin makkaraa ja käytiin syvällisiä keskusteluja

Rautatientorilla tarjotaan makkaraa ja lettuja. Moni ohikulkija ottaa tarjouksen vastaan ja jää myös keskustelemaan hengellisistä asioista.

Saapuessani palvelupisteelle siellä on rauhallinen ja levollinen tunnelma. Ihmiset syövät onnellisina ilmaista makkaraa ja lettua. Jonkun puolesta rukoillaan juuri sivummalla. Palvelutempauksessa mukana oleva Eeva Kralin paistaa ahkerasti lettuja. Lettujen paiston ohella hän on myös saanut keskustella ihmisten kanssa.
- Ihmiset ovat olleet häkeltyneitä siitä, että heille tehdään hyvää ilmaiseksi. Henkilökohtaisesti hienoimmat kokemukseni tällä palvelupisteellä ovat olleet hetki, kun sain rukoilla erään ihmisen puolesta ja kun saimme viedä alkoholisoituneille ihmisille syötävää. En olisi aiemmin uskonut itsestäni, että voisin olla mukana jossain tällaisessa. Tämä on ihmeellistä! Eeva selittää.

Nuorisotyöntekijä Antti Pesonen Verkostosta saapuu juuri kojulle paistamaan makkaraa.
- Sain äsken kuunnella läheisensä menettänyttä ihmistä, joka kaipasi kuuntelijaa ja joka halusi rukousta. Täällä on jotenkin helppo keskustella ihmisten kanssa, koska täällä on rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Eilen keskustelin juuri nuoren miehen kanssa, joka on joskus ollut uskossa. Kun rukoilin hänen puolestaan, niin Jumala kosketti häntä ja hän alkoi kertoa minulle asioita, joita ei ole kertonut aiemmin kenellekään. Tuntuu, että ihmiset kaipaavat kovasti kuuntelijaa, Antti kertoo.

Vaikka palvelupisteellä käydään syvällisiä keskusteluja, sieltä ei huumoriakaan puutu.
- Joskus ihmiset kysyvät meiltä, että mitä järkeä tässä meidän tempauksessa on. Sanomme siihen, että ei tässä järkeä olekaan! Huumori auttaa paljon keskusteluissa. Tällaisessa tempauksessa on hauskaa olla mukana, koska se tekee ihmisiä iloiseksi ja siitä tulee itsekin iloiseksi, toteaa Antti.

Kuva ja tekstit: Karoliina Karjalainen

Kuvateksti 1: Ilmaiset makkarat ja letut ilahduttivat ohikulkijoita Rautatientorilla
Kuvateksti 2: Antti Pesonen tulee iloiseksi siitä, kun voi tehdä toisia iloisiksi

Nuoret innostuivat paitojen tuunauksesta

Lasipalatsinaukiolla tuunataan lauantaina ahkerasti paitoja. Suur-Helsingin seurakunnan palvelutempaus houkuttelee etenkin nuoria taiteilemaan itselleen omannäköisiään paitoja. Tuunauksen yhteydessä Suhen nuoret tarjoilevat ihmisille ilmaista hattaraa.

Nuoret miehet Mikael ja Said kävelevät katsomaan pöytää, joka on täynnä paitoja ja värejä. Heiltä kysytään haluavatko he painaa itselleen paidat ja kyllähän se pojille sopii! Pojat valitsevat värikkäät paidat ja taidetta alkaa syntyä. Siinä ohella kumpainenkin saa käteensä kristilliset Nuotta-lehdet ja kutsut Urbaani unelman iltatilaisuuksiin. Jonkun ajan päästä Mikaelin puhelin soi.
- Haloo. Ollaan tekemässä omia paitoja. Täällä Kampin lähellä. Tulkaa tänne, hän kehottaa soittajia.
Jonkun ajan kuluttua poikia on tuunauspisteellä kaksi lisää ja uusia uniikkeja paitoja syntyy taas…

Juha Kemiläinen pyörittelee hattarakojussa vauhdikkaasti vihreitä hattaroita. Ihmisiä on liikkeellä puolen päivän jälkeen runsaasti ja pian heitä alkaakin kertyä hattarakojun eteen ihan jonoksi asti. Hattarat maistuvat niin aikuisille kuin lapsillekin. Joku kaivaa hattaran saatuaan rahapussia, kunnes kuulee, että niitä saa aivan ilmaiseksi. Hänen ihmetyksensä on suuri.
Juhan mielestä parasta Urbaanissa unelmassa on se, että uskovat saavat osoittaa ihmisille lähimmäisen rakkautta käytännön teoin.
- Itse lähdin mukaan tähän palvelutempaukseen, koska halusin haastaa itseäni siihen, että uskaltautuisin lähteä liikkeelle ja tehdä jotain käytännön tekoja toisten hyväksi.

Iltapäivällä on aika sammuttaa hattarakone ja korjata värit ja paidat talteen. Vielä silloinkin palvelupisteen ympärillä liikkuu uteliaita ihmisiä, jotka haluavat tietää, mitä siellä tapahtuu. Heille kerrotaan Urbaanista unelmasta ja niin he lähtevät iltatilaisuuskutsut hyppysissään jatkamaan lauantaipäivän viettoaan.

Teksti ja kuvat: Karoliina Karjalainen


Kuvateksti 1: Mikael ja Said innostuivat paitojen tuunauksesta
Kuvateksti 2: Hattarat saavat muotonsa Aino-Maija Sahimaan ja Juha Kemiläisen käsissä

Kalevi Lehtinen puhui ristin merkityksestä

Kalevi Lehtinen saapuu perjantai-iltana jäähallin lavalle mahtavien aplodien saattelemana Samuli Edelmannin virsikonsertin jälkeen. Lehtistä kuultiin jäähallissa jo keskiviikkoiltana ja kansa tietää, että hän osaa puhua nuorille ja vanhoille suoraan sydämeen.

”Samulin ensimmäinen virsi ’Oi Herra jos mä matkamies maan’ nosti esiin minussa jotakin tosi syvältä 40 vuoden takaa”, Kalevi Lehtinen kertoo. ”Tein silloin nuorisotyötä pääkaupunkiseudulla. Kävimme nuorten musiikkiryhmän kanssa säännöllisesti eräässä lastenkodissa. Joukossa oli joitakin tosi villejä nuoria, jotka saivat aikaan paljon pahaa. Mutta kun puhuttiin Jeesuksesta, he kuuntelivat todella tarkkaan.”

”Kerran kysyin, mitä he haluaisivat kuulla. Ja yllätyksekseni ne valitsivat juuri tuon Samulin laulaman ensimmäisen virren. Ihmettelin, miksi he halusivat kuulla lähinnä hautajaisvirtenä tunnetun laulun. Mutta sitten kun laulussa päästiin kohtaan ’Muut kaikki hylkää, vaan sinä et’, näin kyyneliä niiden lasten poskilla. He olivat kokeneet hylkäämisen, hehän olivat lastenkotilapsia. Jeesus ei hylkää. Hän oli vastaus lasten kaipuuseen.” Suomessa monilla on paha olo. Masennuslääkkeitä syödään ehkä eniten maailmassa.

Kalevi Lehtinen kertoo eräästä saksalaisesta kylästä, jossa vuonna 1566 nousi uskonnon vastainen kansaliike. Ryhmä sen edustajia kivitti kirkossa olevaa veistosryhmää, joka kuvasti Golgatan tapahtumia. Kivi osui keskimmäiseen ristiin, niin että risti katkesi, muu osa veistosryhmästä on paikalla tänäkin päivänä. Mutta se on torso. Ilman ristiä puuttuu se mikä kokosi kaiken yhteen.

”Se on kuva meidän maailmastamme, jossa näkyy kaikki pahoinvoinnin elkeet: köyhyys, asuntopula, alkoholismi, koulukiusaaminen, terrorismi, ydinaseet, tyhjyys, kuolemanpelko jne. Ainoa mahdollisuus saada järkeä tähän maailmaan on se, että Jeesuksen risti tulee taas paikalleen kaiken keskukseksi”, Kalevi Lehtinen sanoo.

Hän nostaa esiin kuusi kohtaa ristin merkityksestä modernille ihmiselle:

1. Risti on viesti, että Jumala rakastaa sinua. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan poikansa kuolla hirvittävän kuoleman ristillä puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.
2. Risti näyttää synnin vakavuuden. Syntiongelmaa ei ole voitu ratkaista ilman ristiä. Ei ole mitään merkitystä sillä, osaatko hypätä korkeutta 30 cm vai 6,14 m, olemme silti kaikki yhtä kaukana Jumalasta. Maailman rangaistus, sinun ja minun, pantiin Jeesuksen harteille. Kun Jeesusta pilkattiin ja ruoskittiin, Jumalan sydän vavahti. Miksi Jumala otti tuskan kärsittäväkseen? Jotta sinä pääsisit synnin orjuudesta.
3. Jeesus samastuu meihin. Hän alensi itsensä meidän ihmisten kaltaiseksi. Hän koki surua, asunnottomuutta, oli pakolainen, vainottu, kidutettu jne. Hän tietää, miltä meistä tuntuu.
4. Jeesus voitti kuoleman ristillä. Kuolema on synnin palkka. Jeesus oli synnitön, siksi kuolema ei voinut pitää häntä.
5. Risti kokoaa Jumalan lapset yhteen. Risti yhdistää 2 mrd. kristittyä maapallolla.
6. Risti on kuva tienristeyksestä. Kun kuuntelee kertomusta Jeesuksen rististä, on tehtävä valinta. Kaita tie vie elämään, lavea kadotukseen.

”Tänä iltana olemme tienhaarassa. Jeesus on läsnä Pyhässä Hengessä täällä. Hän sanoo sinulle: ’Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen ja aterioitsen hänen kanssaan.’ Mitä haluat tehdä kun Jeesus tulee lähellesi? Torjutko, vai otatko hänet vastaan. Tärkeintä ei ole se, missä olet nyt, vaan se mihin tahdot mennä?”

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvateksti: "Ainoa mahdollisuus saada järkeä tähän maailmaan on se, että Jeesuksen risti tulee taas paikalleen kaiken keskukseksi”, Kalevi Lehtinen sanoo.

Unelma-tiimi toivontuojana sotaveteraaneille

Kaunialan sotavammasairaalan voimistelusaliin köpöttelee pikku hiljaa kepin tai rollaattorin kanssa kulkevia veteraaneja. Hoitajat kärräävät monia rullatuolilla. Paikalle tulleet noin 40 henkeä saavat käsiinsä Kaunialan lauluvihon ja aloitamme yhteislaululla.

Tiiminvetäjä Kirsi Hann säestää kitaralla tuttua laulua ”Vanha merimies muistelee.” ”Täällähän on selvästi kuoromiehiä”, hän kehuu ja jatkamme ”Uralin pihlajalla”. Kirsin mielestä se oli vähän surumielinen laulu. ”Iloa ja toivoa me olemme tulleet tänne tuomaan”, hän muistuttaa. Ja niin kajahtaa yhteislauluna ”Mun kanteleeni kauniimmin”.

”Harvinaisen kaunis ääni”, kiittelee nainen takanani. Toinen ihastelee, että laulun sanat on painettu isoilla kirjaimilla, näkee hyvin.

Sitten aloittaa Ilotuliryhmä Espoon ja Kirkkonummen King's Kidseistä tanssi- ja lauluesityksensä laululla ”Taivaan isän hommissa”. Naama leviää katsojillakin väkisin leveään hymyyn. Laulamme mukana vieressäni istuvan unelmalaisen Annukka Hanhijärven (15) kanssa täysin palkein. Utelen supisten, miten hän osaa ihan kaikki laulut. ”Ne ovat Jippii-lauluja, hän kuiskaa takaisin. Annukan koko perhe, vanhemmat ja kuusi lasta, kuuluu Jippii-kuoroon, joka pitää konsertin Urbaanissa unelmassa sunnuntaina klo 14.30.

Ilotuliryhmän pantomiimiesitys synnistä, sen seurauksista ja rukouksen voimasta saa Annukan hytisemään naurusta. Tytöt näyttelevät todella hyvin.

Ulkoilemaan lähdettäessä alkaa sataa tihuuttaa. Nopeimpien kanssa ehditään tehdä pikku kierros rullatuoleilla tai kävellen tihkuttelusta huolimatta. Pari rullatuolipotilasta jää saattajineen ulko-oven katoksen alle haukkaamaan happea.

Aarro Lehtola Salosta kertoo tulleensa Kaunialaan hoitojaksolle kaksi viikkoa sitten. Kuula räjähti hänen polvensa yläpuolella sodassa, mutta pyörätuoliin hän joutui vasta 3-4 viikkoa sitten. Hoitaja Daniel Hill kärrää juttuporukkaan puheliaan miehen, jolla on metka nimi Matti Mansikka. ”Saa maistaa”, hän velmuilee. Tartun haasteeseen ja kysyn, saanko halata. Ja niin teemme. Palkaksi saan kaksi mojovaa pusua poskelle. Sillä lailla tultiin tutuiksi ja siirryttiin luontevasti teitittelystä sinutteluun.

Matti Mansikka on Karjalan poikia, kotoisin Viipurin läheltä. Hän menetti sodassa oikean kätensä. Matilla on huumorintajua ja silmää naiskauneudelle. ”Mistä noin komia mekko?” hän kysyy tiiminvetäjältä. Naiskauneutta saadaan lisää, kun parin viikon hoitojaksolla Kaunialassa viipyvä veteraanin leski Anja Tamminen liittyy joukkoon jutustelemaan. Hän ilahtuu kun kuulee Matin puhuvan: ”Ai, ootko sie Karjalasta, sieltähän miekin olen, Elisenvaarasta. ”Se on kaunis paikka, Matti tietää. Tätini asui siellä.”

Matti on käynyt Kaunialassa joka osastolla hoidossa. Hän ei tiedä itsekään, kuinka kauan hän on täällä ollut. ”Taidan joutua jäämään”, hän toteaa ja katsoo vakavasti suoraan silmiin.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1. Ilotuliryhmä vauhdissa
Kuva 2. Porinaryhmässä vasemmalta Aarro Lehtola, Kirsi Hann, Matti Mansikka ja Daniel Hill.

Upeaa ylistystä Varustamossa

Urbaanin unelman tiimiläiset viettävät päivittäin pari tuntia Varustamossa ennen kuin he lähtevät palvelupisteisiinsä eri puolille pääkaupunkiseutua. Varustamossa saadaan opetusta sekä vietetään aikaa rukouksessa ja ylistyksessä. Ensimmäisessä Varustamossa keskiviikkona ylistyksenjohtajana toimi David Lyle Morris Uudesta-Seelannista.

Davidin ääni on sointuva ja kirkas, mutta samalla kertaa hyväilevä ja pehmeä. Hänen olemuksensa loistaa rauhaa ja iloa. Ylistys ikään kuin imee koolla olevat 250 tiimiläistä soljuvaan hengenvirtaan. Laulamme englanniksi, mutta se ei tunnu haittaavan hyvin koulutettuja suomalaisia nuoria eikä vanhempiakaan tiimiläisiä. Ylistystä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Davidilla on yllätys meille. Hän oli edellisenä iltana kirjoittanut uuden laulun. ”Laulu syntyi suomalaisella kesämökillä Esterin kirjan pohjalta", kertoo David. ”Esterillä oli mahdollisuus pelastaa kansansa, mutta se edellytti kuninkaan luo menemistä ja hänen sydämensä koskettamista. Teko vaati rohkeutta, sillä kuninkaan luo meneminen saattoi merkitä kuolemaa. Mutta Ester meni pelastaakseen kansansa.”

”Tämä on rukous tälle viikolle. Se on rukous Helsingin ja Suomen puolesta”, sanoo David. Ja niin laulu saa ensi esityksensä Urbaanin unelman Varustamossa. Laulussa vedotaan Kuninkaan armoon ja uskollisuuteen kansamme puolesta. Ihana laulu. Toivottavasti saamme kuulla sen myös lauantain myöhäisillassa, kun David Lyle Morris konsertoi Helsingin Jäähallissa. Hän on mukana myös pitkin viikkoa ohjelman lomassa.

David on kotoisin Uudesta-Seelannista. Hän soittaa akustispohjaista rokkia, jossa on vivahteita Uuden Seelannin maori-kulttuurin ja Tyynen meren -alueen (Fidži-saarten) musiikkikulttuurin lisäksi myös perinteisestä kirkkomusiikista. Varustamon päätteeksi David lähettää tiimiläiset matkaan Uuden-Seelannin alkuperäiskansan Maorien rytmikkäällä siunauksella.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: David Lyle Morris Urbaanin unelman Varustamossa 6.8. Helsingin Saalem-seurakunnassa.
Kuva 2: Tiimiläiset lähtevät palvelemaan levosta käsin.

Espalla kylvetään iloa

Haluatko keskustella? Kaipaatko rukousta? Tarvitsetko halauksen? Kaikkea tätä on tarjolla ilmaiseksi Urbaanin unelman kohtaamispaikassa Esplanadin puistossa. - Ilman muuta, tätä pitää kokeilla ensimmäiseksi, päätän.

Paikalle tullessani tiimiläiset taistelevat telttakatoksen pystytyksen kimpussa. Se ei näytä ihan helposti sujuvan, vaikka tiimin vetäjän 11-vuotias veljenpoika Jaakko olikin neuvonut Kristiina Erikoiselle pystytyskikat.

Ilman telttaakin ”asiakkaita” oli jo ehtinyt käydä. Maila Kukkonen kertoo, että hetkeä aiemmin paikalla oli pyörinyt nelilapsinen perhe. ”Kaikki saivat tikkarin ja isä otti kuvankin, kun lapset olivat tiimiläisten kainalossa.”

Seitsenhenkinen saksalaisryhmä miettii viereisellä penkillä, mitä teltan edessä olevassa taulussa sanotaan. Teksti on sekä suomeksi että englanniksi, mutta englanninkielinen lause ”Longin for a hug?” (kaipaatko halausta) tuottaa vaikeuksia. ”Mitä on hug?” kysyy vanhemmanpuoleinen herra minulta. Näytän hänelle - halaan oikein lämpimästi. ”Tämä on hug.” Hän on mielissään. Seurue lähtee kohti ruotsinlaivaa toivotellen tapahtumallemme menestystä.

Katos saadaan pystyyn ja pääsen lämpimään halaukseen minäkin. Minut istutetaan oikein ”Leelian lepotuoliin” ja puolestani rukoillaan. Ihania sanoja, yltyvän ilon kupliessa rukoilijoiden huulilta. ”Se, mitä me kylvetään on iloa, sillä Jumalan valtakunta on iloa tulvillaan”, kertovat rukoilijat naurussa suin.

Seuraavaksi tupsahtaa 3-vuotias Marvin rukoilijoiden syliin. Minäkin saan häneltä halauksen. Marvinin mummo selittää, että poika asuu Singaporessa ja on vain käymässä neljä viikkoa mummon luona Suomessa. Marvin rakastaa halaamista, sillä siinä kulttuurissa halataan paljon.

Kohtaamispaikan vierestä kulkee paljon turisteja, joita tiimiläiset palvelevat sujuvasti kolmella kielellä: suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Maila Kukkonen polottaa yllättäen kaksi lausetta venäjäksi. ”Mitä se tarkoittaa?” kysyn. ”Se tarkoittaa Jeesus rakastaa Sinua ja Jumala rakastaa sinua. Sanoin niin äsken ohi kulkevalle venäläiselle miehelle. Mies nyökkäili da, da ja hymyili aurinkoisesti”, Maila kertoo. Hänen mielestään miehen naamasta näki, että hän oli kärryillä siitä, mistä oli kyse. Maila oli oppinut jonkin verran venäjää parin viikon aktiomatkalla Marinmaalla kuusi vuotta sitten ja kaivoi nyt sanat selkäytimestään.

Kristiina Erikoinen sanoo tunnistavansa ihmisten kaipauksen. ”On uteliaisuutta ja kaipuuta, mutta ei uskalleta tulla. Meidän täytyy vain mennä rohkeammin heitä kohtaamaan”, Kristiina toteaa.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: Kohtaamispaikkaa pystytetään
Kuva 2. Marvin rakastaa halaamista.

Valmiit, paikoillanne, hep!

Pääkaupunkiseudun Urbaani unelma 2008 -palvelutapahtuma pyörähti käyntiin tiiminjohtajien koulutuksella Helsingin Vapaaseurakunnassa tiistaina. Huomenna 6.8.2008 tiiminjohtajat saavat ohjattavakseen 250 tiimiläistä. Viisi päivää vapaaehtoiset tiimiläiset puurtavat yli 40 palvelupisteessä eri puolilla pääkaupunkiseutua. Miksi?

"Tapahtuman sydän on palvelu", muistutti Urbaanin unelman päätoimikunnan puheenjohtaja Jussi Miettinen. "Seurakuntalaiset ovat heränneet yksinkertaiselle asialle: he tahtovat tehdä hyvää, palvella." Palveluherätys on Miettisen mukaan käynnissä eri puolilla maailmaa. Raamatussakin sana palvelija esiintyy jossakin muodossa joka 8.nnessa jakeessa. Palveleminen on kristityn ihmisen ytimessä. Palvelulla kerromme, että välitämme pääkaupunkiseudun asukkaista.

Urbaanissa unelmassa 40 kristillistä seurakuntaa ja yhteisöä palvelee yhdessä. Järjestävien yhteisöjen määrä on lisääntynyt 100-prosenttia viime vuodesta, jolloin pääkaupunkiseudulla vietettiin ensimmäistä Urbaania unelmaa. Jussi Miettinen kertoi, että pääkaupunkiseudun hengellistä tilannetta tuntevien mielestä ilmassa on jotakin vastaavankaltaista kuin vuonna 1987, kun Billy Grahamin Missio Helsinki kokosi seurakunnat yhteiseen tapahtuman taakse.

Miettinen korosti kahta pilaria, johon rakkaus ja käytännön työ nojaavat: rukous ja verkottuminen eli yhteistyö. Hän kehotti rukoilemaan vielä enemmän yhteisöjä mukaan kristittyjen yhteiseen kaupunkitapahtumaan tulevina vuosina. Kristittyjen yhteys on niin tärkeää, että Jumala on määrännyt siunauksensa sinne, missä kristittyjen yhteys toteutuu.

Urbaanin unelman ideologia ei ole uutta. Alkuseurakuntakin palveli, rakasti ja antoi omastaan. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Jussi Miettinen totesi, että Urbaanin unelman perusiskulause voisi olla Franciscus Assissilaisen kehotus: Menkää kaikkeen maailmaan, palvelkaa, kertokaa evankeliumi, ja jos on tarpeen, käyttäkää sanoja.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvateksti: Tiiminjohtajat saivat viimehetken evästystä palvelutapahtuman toteuttamiseen