Urbaanissa unelmassa kohdattiin ihmisiä hyvien tekojen kautta

Pääkaupunkiseudun ensimmäinen Urbaani unelma -tapahtuma päättyi 12.8.2007. Sen ytimen muodostivat eri puolilla pääkaupunkiseutua järjestetyt lukuisat palvelutempaukset, joissa palveli 22 tiimiä. Tapahtuman kohokohtana olleet Näky United -illat Helsingin Jäähallissa, pääpuhujanaan legendaarinen julistaja Nicky Cruz, kokosivat viiden päivän aikana arviolta 15 000 kuulijaa.

Yli 200 tiimiläistä siivosi puistoja, tarjosi kahvia, vohveleita tai hattaroita ohikulkijoille, lankkasi kenkiä, antoi niskahierontaa, pakkasi kauppakasseja, korjasi polkupyöriä jne. Tapahtumien joukossa oli myös lastentapahtumia ja katujuhlia. Palvelutapahtumia oli noin 40, mutta todellisuudessa niiden määrä oli moninkertainen, sillä monessa palvelupisteessä oli miehitys useana päivänä viikossa.

Jäähallin tapahtumista vastanneen koordinaattorin Katri Pyykkösen mukaan Urbaani unelma -palvelutapahtuma siihen kuuluvine Näky United -iltoineen oli onnistunut tapahtuma kokonaisuudessaan.

- Tässä toteutui kristittyjen yhteys monella tapaa. Oli mahtava kuulla niiden tiimiläisten kiitos ja innostuneisuus, jotka olivat ensimmäistä kertaa tämäntapaisessa yhteistyössä mukana.

- Näky United -illat tavoittivat nuoret ja nuorenmieliset. Kiitos siitä puhujille Riku Rinteelle ja Nicky Cruzille sekä musiikista vastanneille bändeille ja tanssijoille. Tärkeintä tietenkin oli, että moni otti Jeesuksen vastaan vapahtajanaan ensimmäistä kertaa - sanoma meni perille.

Palvelutapahtumakoordinaattori Mika Jantunen on ylpeä tiimiläisistä.
- He ovat minun sankareitani. Tiimiläiset näkivät valtavasti vaivaa tinkien jopa nukkumisesta ja saivat paljon hyvää aikaan. Heillä oli monia koskettavia kohtaamisia. Palvelutapahtumissakin satunnainen ohikulkija saattoi löytää tien Jeesuksen yhteyteen.

Jo Turun Urbaaniin unelmaan viime kesänä osallistunut tiimiläinen Saara Mäkelä, 16 v, sanoo:
- Juuri tällaista evankelioimisen pitäisi olla. Raamatussa sanotaan, että meidän pitäisi rakastaa ja meidät tunnetaan rakkaudesta. Ihmisten palvelu juuri on rakastamista.

Tiimiläisten työn mahdollistivat taustajoukkoina toimineet talkoolaiset, jotka huolehtivat mm. majoituksesta ja ruokailusta. Kun kaikki vapaaehtoistyötä tiimeissä tai talkoolaisina tehneet lasketaan yhteen lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa päädytään yli 350 henkilöön.

Palvelutapahtumien yhteydessä jaettiin kaikkiaan lähes 20 000 lahjapussia, joka sisälsi mm. 80-sivuisen evankelioivan Dynamite -lehden ja Näky United -tilaisuuksien juhlaohjelman.

Mika Jantunen haastaa seurakuntia ottamaan Urbaanin unelman viestikapulan vastaan ja lähtemään kaduille palvelemaan!

Teksti: Else Leino
Kuva: Jani Laukkanen

Kuvateksti: Kaikki tiimit osallistuivat vuorollaan siivoukseen.

Ilosanomaa viedään rullaten

Urbaani unelma -tapahtuman viimeisenä päivänä sunnuntaina taivas repeää Espoossa - sataa kaatamalla. Kannattaako tästä nyt Kaivopuiston skeittiparkkiin enää vaivautuakaan? Soitto skedetiimin vetäjälle Sami Kemppaiselle panee liikettä töppösiin: Kaivarissa paistaa aurinko täydeltä terältä, niin kuin Urbaanin unelman jokaisena päivänä.

Kaivopuiston skeittiparkin kupeessa meri lepää tyynenä sunnuntairauhassaan. Skedeparkissa on grilli kuumana. Tarjolla on makkaran ohella kahvia, mehua ja karkkeja. Lauantaina tarjoilusta kävi nauttimassa peräti 300 skeittaajaa. Urbaanin unelman kunniaksi parkissa on voinut myös kokeilla rullausta lainalaudoilla.

- Kyllä porukat ovat tykänneet, kun jotakin saa ilmaiseksi. Ja mutustellessa on voitu jutella mukavia. Monet ovat sanoneet, että on hyvä kun seurakunnat tulevat sinne, missä ihmiset ovat. On saatu jopa rukoilla joidenkuiden kanssa, kertoilee Kemppaisen Sami.

Urbaanin unelman aikana parkissa on isännöinyt Gospelboarders (kristityt lautailijat), johon Samikin kuuluu. Porukka vie ilosanomaa rullaten, lumilautaillen tai vaikkapa vesi- tai purjelautaillen. Gospelboardersien toinen Sami, Sami Vallius nähdään kesällä päivittäin vesilautailemassa. Se on vesihiihtoa lumilaudan tapaisella laudalla, jossa otetaan vauhtia veneen peräaallosta. Homma vaatii painavan veneen.

Tällä kertaa Sami Vallius tasapainoilee slacklinella eli muutaman kymmenen senttimetrin korkeuteen pingoitetun tukevan nauhan päällä – ilman lautaa. Slackline on Sami Valliuksen mukaan uusi laji tasapainotreeniä varten. Tasapainonhallinta on lautailulajeissa välttämätön taito.

Kaivopuiston skeittiparkissa nähdään myös jonkinmoinen harvinaisuus, tyttö skeittilaudalla - ja peräti kaksin kappalein. Hanna-Leena Latvala ja Senja Janatuinen kertovat harrastaneensa skeittausta noin vuoden, ja hekin kuuluvat Gospelboarderseihin. Hanna-Leena oli innostunut lajiin skeittareiden Mekassa Barcelonassa, jossa hän oli vaihdossa viime syksyn.

Senjan mukaan tyttöskeittarit eivät ole niin harvinaisia kuin ehkä luullaan. Laji vaan on tyttöjen mielestä sen verran vaikea, että tytöt skeittaavat mieluiten myöhään yöllä tai aamuvarhain, jolloin heidän kohellustaan ei nähdä.

- Nyt olemme kuitenkin perustaneet tyttörullalautailijoiden yhdistyksen, joka kuuluu Rullalautaliittoon, kertoo Senja.

Vauhdikkaista lautailulajeista voit lukea lisää netistä www.gospelboarders.com.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva1: Hanna-Leena Latvala (vas.) sekä Senja Janatuinen yrittävät opettaa kuvaajalle, missä kohtaa pitää painaa kameran laukaisinta, jotta saadaan vauhdikkaita kuvia. Kuten näkyy: opittavaa riittää skeittarin äidilläkin.

Kuva 2: Sami Vallius tasapainoilee slacklinella.

500 hattaraa puolessatoista tunnissa

Hattaratiimi kehräsi lauantaina 500 hattaraa puolessatoista tunnissa Esplanadin puistossa. Homma näytti niin kiehtovalta, että ohikulkijatkin innostuivat auttamaan.

- Eräs venäläinen tyttö ilmestyi paikalle. Hänen junansa lähtöön takaisin kotimaahan oli aikaa kolme tuntia, joten hän kysyi voisiko tulla auttamaan tiimiä odotusaikanaan. Hän sitten pussitti lahjapusseja kokonaisen tunnin. Tyttö ei edes uskonut Jumalaan. Saimme rukoilla hänen puolestaan, kertoo Henna Karjalainen Espoosta, yksi tiimiläisistä.

Hattarapiste oli Suur-Helsingin seurakunnan palvelupiste ja seurakunnasta tuli yllättäen myös eräs äiti kahden 4-7-vuotiaan tyttärensä kanssa kojulle auttamaan. Pikku tytötkin pussittivat lahjapusseja ja pyörittivät hattaroita. Molemmat lapset ottivat pusseja mukaansa lähtiessään jakaakseen niitä eteenpäin matkan varrella.

Kaikkiaan lahjapusseja jaettiin Urbaanin unelman aikana vajaat 20 000 kpl. Pussissa oli 80-sivuinen evankelioiva Dynamite-lehti, jonka sisäkannessa oli ilmoitus Urbaanin unelman iltatilaisuuksista Helsingin Jäähallissa sekä mm. juttu tapahtuman pääpuhujasta Nicky Cruzista. Lisäksi oli näiden Näky United -iltojen ohjelmalehti.

Tiimiläisten pitäessä pakollista taukoa sillä välin, kun oltiin hakemassa lisää sokeria uuden hattararumban aloittamiseksi, kojulla poikkesi monta ihmistä kysymässä, milloin hattaroita saa. Eräs mies ei tajunnut, että raaka-aineet olivat tilapäisesti loppu ja huomautti tytöille:
- Jos haluatte saada sanomanne perille, teidän tulisi olla aktiivisempia. Nythän ihmiset joutuvat kysymään, mitä tässä tapahtuu.

Eihän siinä auttanut muu kuin hymyillä vienosti ja sanoa, että se juuri onkin tarkoitus.

Lopulta saatiin lisää sokeria ja vielä 150 onnellista pääsi nauttimaan hattaraherkusta.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuva: Hattaratiimiläisiä tauolla, vasemmalta Pinja Varonen, Laura Jantunen, Henna Karjalainen ja Riina Kurunmäki.

Cruzin dramaattinen tarina kosketti

Nicky Cruz kertoi lauantaina jäähalliin kokoontuneelle reilulle neljälle tuhannelle kuulijalle hirvittävästä lapsuudestaan Puerto Ricossa noitaäidin ja saatananpappi-isän kanssa. Vanhempien fyysinen ja henkinen väkivalta murtautui Nicky Cruzista ulos raivoisana väkivaltana Maumau -jengin johtajana New Yorkin kaduilla.

Sitten Cruz löysi itsensä maalaispastori David Wilkersonin kokouksesta.
- Hän puhui Jumalan rakkaudesta. Uhkasin tappaa hänet, jos hän vielä sanoo jotain. Kukaan ei ollut koskaan sanonut minulle, että tapa vain ja pilko tuhanneksi palaksi. Wilkerson vielä lisäsi, että jokainen lihan pala tulisi huutamaan: ”Jeesus rakastaa sinua, Nicky! Et voi koskaan tappaa rakkautta.”

- Kahden viikon aikana sanat, ”Jeesus rakastaa sinua”, soivat päässäni joka paikassa. Sitten paras ystäväni Israel kutsui minut Wilkersonin kokoukseen. Otin 75 jengiläistä turvamiehikseni. Paikalla oli myös vihollisijengi. Laitoimme ranttaliksi.

- Wilkerson puhui 7 minuuttia, 5 minuuttia oli tylsää, kaksi minuuttia sai huomioni. Ensimmäistä kertaa kuulin Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kukaan ei taistellut hänen puolestaan. Jengissä ei tämä tapahtuisi, me kaikki mentäisiin tappeluun yhdessä. Sotilaat pahoinpitelivät hänet. Silti hän sanoi, anna heille anteeksi. En ollut ikinä kuullut, että Jeesus oli kuollut minun puolestani. Aloin itkeä.

- Paras ystäväni Israel antoi elämänsä Jeesukselle. Suljin silmäni. Kipu alkoi nousta mahasta ylöspäin, tuska kuristi kurkkuni. ”En luovuta, en anna tämän kivun pettää minua.” Yhtäkkiä tulivat hiljaiset kyyneleet, ja vapisin. Tajusin olevani polvillani ja itkin ääneen. Wilkersonkin itki ja sanoi, että Jumala rakastaa minua.

- Olin ensimmäistä kertaa peloissani. En nähnyt Jumalaa, mutta koin hänen läsnäolonsa. Peloissani, halusin kysyä häneltä yhden kysymyksen. Jos Jumala vastaisi siihen, seuraisin häntä. Tiesin, että olin todella paha. Kysyin, rakastatko minua? Sitten yhtäkkiä, koin hänen sanovan, rakastan sinua Nicky. Ja minusta tuli armon kerjäläinen: anna anteeksi, auta minua! Ja hän auttoi. Olin vapaa kuin lintu. Demoni oli ajettu ulos.

- Jeesuksen veren voima mursi kirouksen, sen seurauksena äiti ja isä ja 13 veljeäni ja siskoni antoivat elämänsä Jeesukselle. Cruzin perhe pääsi viimein vapaaksi.

Kuvateksti: Suhen johtaman ylistyksen aikana monet ylistivät lavan edessä.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Suu makeaksi Sörkän metroasemalla

Sörnäisten metroasemalla on ollut neljän päivän ajan Helsingin City -seurakunnan ja Vineyard-seurakunnan yhteinen vohveli- ja kahvikoju. Se on selvästi rauhoittanut laitapuolen kulkijoita houkuttelevaa aluetta.

- Poliisit ja vartijat ovat sanoneet, että teette hyvin. Heidän mielestään paikka on nyt rauhallisempi kuin tavallisesti, vaikka ihmisiä kulkee asemalla massoittain, kertovat tiimiläiset.

Kahvin ja vohveleiden kulutuksen määrästä on helppo laskea, että palvelupisteessä on päivittäin saanut suun makeaksi noin 200 henkeä.

- Kahvitiiminvetäjä Hilkka Halonen kertoo, että alkuviikosta kävi paljon vanhuksia kahvilla kauppareissunsa yhteydessä, sillä viereisessä S-marketissa on koko tapahtuman ajan ollut pari tiimiläistä pakkaamassa kauppakasseja ja ohjaamassa sen jälkeen kojulle. Vanhempi sukupolvi on 80-prosenttisesti tiennyt, kuka Nicky Cruz on ja ovat lukeneet hänen kirjansa, samoin narkkarilta näyttäneet kojun tarjonnasta nauttineet.

- Kojun antimet ovat olleet joillekuille enemmän kuin virkistyshetki. Kojulla tuli ravituksi mm. paidaton mies, jonka omistama ainoa paita oli revennyt. Hän ei ollut syönyt moneen päivään ja oli kiitollinen kahvista ja pullasta.

- Ihmiset ovat ihmetelleet, miksi me teemme näin. Olemme kertoneet, että haluamme lähteä liikkeelle rakkaudesta, ja ihmiset ovat sanoneet tuntevansa rakkauden tässä. Saatiinpa kojulla viikon varrella iloita siitäkin, että kaksi liki 80-vuotiasta antoi kojulla elämänsä Jeesukselle, Hilkka hymyilee.

- Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat kokeneet, että olemme ihmisiä ihmisten rinnalla ja kävijät ovat saaneet puhua kuin ihminen ihmiselle, Hilkka summaa.
Itsekin kojulla käväisseenä sain olla kuulevana korvana ihmiselle, joka kertoi avoimesti elämäntarinansa.

Hilkka iloitsee myös siitä, että City-seurakunnan kulmalla sijaitseva asukaspuisto on tapahtuman myötä toivonut, seurakunnalta ohjelmaa jatkossakin. Näin puisto rauhoittuisi viikonloppuna alueen asukkaiden lasten käyttöön. Alustavasti on jo sovittu jonkin jouluisen illan järjestämisestä asukaspuistossa.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: Urbaanin unelman palvelupiste Sörnäisten metroasemalla on tarjonnut neljän päivän aikana kahvia, pullaa, mehua ja vohveleita yhteensä noin 800 ohikulkijalle.

Kuva 2: Meilahden englantilaisessa koulussa opettava Steve Jacob keskusteli kahden palvelupisteen nurkalla asuvan muslimin kanssa. Miehet murehtivat sitä, että poliitikot käyttävät heidän kotimaassaan Irakissa uskontoa hyväkseen ja vääristävät sen sisällön.

Lasten tapahtuma Paloheinässä oli unelma

- Äiti, tää oli kivaa! Mä haluun mennä seuraavaks tonne! hihkui pikkupoika mönkijällä ajamisen jälkeen. Vieressä oli hevosratsastusta, kaksi tramboliinia ja vesi-ilmapallonheittokilpailu. Lasten unelma -tapahtuma kokosi satoja lapsia vanhempineen Aulikin puistoon Paloheinässä.

Pääkaupunkiseudun Urbaani unelma -tapahtuman palvelutempauksena lastenjuhlien tarkoituksena oli tuottaa iloa erityisesti lapsille. Kuudentoista toimintapisteen joukossa oli myös askartelua, kasvomaalausta, saippuakuplien puhaltelua, temppuratoja ja korikiipeilyä. Lavalla esiintyivät rap-artisti Pesso, JoyKids-tanssiryhmä ja Jippii-ryhmä. Ruokateltassa tarjottiin ilmaista grillimakkaraa, jäätelöä ja pullakahvit.

Adelina Viljamaa, 11, ja Alli Torsti, 12, osallistuivat korikiipeilyyn ensimmäistä kertaa. Molemmat kasasivat melkein 30 koria ennen, kuin torni romahti. Tyttöjen olemus kertoi, että kivaa oli.
- Me yritetään käydä kaikissa pisteissä, tytöt kertoivat ja juoksivat jo seuraavaan pisteeseen.

Korikiipeilyn koreja keräävä IT-alan ammattilainen Aku Hakala Risteyspaikkaseurakunnasta oli haaveillut tällaisesta lastentapahtumasta jo jonkin aikaa.
- Olemme uskovina itse vastuussa monista meihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Haluamme murtaa muureja tulemalla ulos. Seurakunnan on oltava elämän näköinen. Elämään kuuluu paljon hauskaa ja iloista.

Rahoitusalalla työskentelevä talkoopäällikkö Ari Nironen mittaili jalkapallon potkun nopeutta maalin takana.
- Joskus evankelioimisesta on sellainen tuntu, ettei tämä ole minun juttuni, mutta tämä täällä on kivaa. Sekä aikuisilla että lapsilla on täällä kivaa.

Kuvateksti:
Crossia harrastava Olli Rekonen, 10, revitti mönkijällä.
Adelina Viljamaan, 11, torni kaatui 30. korin kohdalla.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Luonnollisesti yliluonnollinen

Suomen ensimmäisen , vuonna 2006 Turussa järjestetyn Urbaanin unelman koordinaattori Markus Nikkanen rohkaisi tiimiläisiä pääkaupunkiseudun UU:n viimeisessä varustamossa lauantaina.

Nikkanen painotti, että Jeesus on esimerkkimme evankelioimisessa. Hän julisti Jumalan valtakuntaa teoin ja sanoin sekä Pyhän Hengen voimassa.

- Hän osoitti todeksi valtakunnan läsnäolon tekojen kautta. Diakonia ja evankelioiminen kuuluvat yhteen. Uskon, että meidän tulisi ensin antaa ihmisille kokemus evankeliumista ja sitten vasta puhua siitä.

- Pyhän Hengen vaikutus on tärkein asia evankeliumin julistamisessa. Pyhä Henki annettiin evankeliumin julistamista varten, eikä uskovien omia ”pippaloita” varten. Vain Pyhä Henki voi synnyttää ihmisen uudesti Jumalan lapseksi. Anna Pyhän Hengen johdattaa sinua. Ole luonnollisesti yliluonnollinen!

Teksti: Maarit Eronen

Anteeksi antaminen murtaa kiroukset

Perjantai-iltana Nicky Cruz, joka tunnetaan 12 miljoonaa myyneestä kirjastaan Juokse, poika, juokse, veti Helsingin jäähalliin 3 500 ihmistä. Vielä 68-vuotiaana hänen tarinansa, jota hän on kertonut 40 vuoden aikana joka puolella maailmaa, puhutteli vahvasti.

Nicky Cruz on omakohtaisesti kokenut, että anteeksiantaminen ei ole tunnetta vaan se on valinta.

- Minä en saanut valita vanhempiani. Sen valinnan teki Jumala. Äiti oli noita Puerto Ricossa, isä saatanan pappi. Äiti hakkasi minua julmasti pienestä asti. Hän sanoi kiroavansa päivän, jona synnyin. Melkein tein 9-vuotiaana itsemurhan. Vihasin äitiä.

- Karkasin New Yorkiin. Minulla oli kaduilla raivokas maine, ihmiset pelkäsivät minua. Tiesin, etten eläisi yli 20-vuotiaaksi. Mutta Jeesus on rakkaus, hän antoi elämänsä minulle.

- Sain kuulla evankeliumin. Kaksi viikkoa myöhemmin vaivuin Jeesuksen Kristuksen käsivarsille. Itkin ja itkin. Se oli noloa. Itkin jengini edessä, itkin kahdentoista vihollisjengin edessä. Siinä tapahtui parantuminen. Jeesus antoi anteeksi, hän teki minusta uuden miehen. Oliko siinä kaikki? Ei. Minun piti antaa äidilleni anteeksi.

- Äiti lähetti sanan, että oli kuolemaisillaan ja haluaisi tavata minut ennen kuolemaansa. Kun saavuin Puerto Ricossa kotikylääni, äiti makasi vuoteellaan laihana. Näytti siltä, että hän kuolisi milloin tahansa. Mutta en pystynyt jäämään. Koin talossa pahan läsnäolon. Pelkäsin. Paikka oli demonien vallassa. Pakenin.

- Löysin kirkon. Menin ja kerroin heille, kuka olin. Kaikki tuijottivat, sillä he tunsivat isäni. Pyysin heitä tulemaan seuraavana päivänä kotiini, tarvitsin heidän apuaan.

- Seuraavana päivänä yli 300 uskovaa tuli kotiini, metodisteja, luterilaisia, presbyteerejä, katolisia, helluntailaisia. Kaikki talon huoneen täyttyivät. Jotkut koskettivat talon seiniä ja julistivat Jeesuksen veren puhdistusta. Pastori pyysi minua sanomaan jotain äidille. Katsoin häntä, ja myötätunnon aalto iski minuun. Ääni, jonka tunnen nykyään hyvin, sanoi: ”Siinä on sinun äitisi. Jos minä olen antanut sinulle anteeksi, sinun täytyy antaa anteeksi hänelle. Jos paransin sinut, minä parannan myös hänet.” En pystynyt muuta kuin mumisemaan. Suljin silmäni. Sitten joku veti lahkeestani. Äiti oli polvillaan edessäni. Minäkin polvistuin. Kivuliaalla kuiskaavalla äänellä, hän kysyi, saako kutsua minua pojakseen. Sanoin: ”Olen poikasi.” ”Saanko suudella sinua?” hän kysyi. En ollut koskaan suudellut häntä. Se oli silkkinen äidin suudelma. Hän pyysi minulta anteeksi. Sanoin: ”Olet minun äitini, tulin tänne antamaan anteeksi. Valitsen tänään antaa sinulle anteeksi. Mutta suurin anteeksianto tulee Jeesukselta.”

- Olen elämässäni nähnyt kaksi ihmettä: oman pelastukseni ja äitini pelastumisen. Todistin omilla silmilläni, kuinka Herran Henki tuli hänen ylleen ja paransi hänet hetkessä. Hän eli vielä 27 vuotta ja 7 kk. Hän kuoli rakastaen Jeesusta! Äiti johti myös isäni Jeesuksen luo. Uskon Jeesuksen anteeksiantamiseen. Anteeksi antamisen voima murtaa kiroukset.

Nicky Cruz haastoi yleisöä antamaan Jeesukselle mahdollisuuden anteeksiantoon. Monet vastasivat haasteeseen.

Kuvateksti: Nicky Cruzia, oik. tulkkasi Mikko Eräkangas.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Poikien esiintymisrohkeus teki vaikutuksen Järvenpäässä

Järvenpää on Pääkaupunkiseudun Urbaani unelman kaukaisin kohde. Tiimiläiset lähtevät 7.30 bussilla Helsingin jäähallille varustamoon, sieltä eväiden kanssa iltapäiväksi Järvenpäähän palvelutempauksiin ja sitten Keravalla nautittavan päivällisen kautta takaisin Jäähallille. Takaisin Järvenpäähän he ehtivät juuri ennen puolta yötä.

- Tämä on kovaa työtä. Silti nuoret eivät ole tulleet vaatimaan taukoja, kehui nuorisotyöntekijä Henna Saarinen, joka paimentaa 24 nuorta ja varhaisnuorta ja koordinoi Järvenpään palvelutempaukset.

Tähän mennessä tiimit ovat käyneet Kivipuiston palvelukeskuksessa laulamassa ja esittämässä draamoja vanhuksille, siivonneet yhden vanhuksen kodin, kiertäneet roskapartiossa, pesseet autonikkunoita ja jakaneet lahjapusseja. Perjantaina tiimi valtasi kävelykadun esiintymislavan.

Tanssien ja draamojen välissä lapset kertoivat, mitä usko merkitsee heille. Vaikka draamassa ja tanssissa esiintynyt Briston 11 v. kasvoi uskovassa kodissa, häntä ei uskonasiat kiinnostaneet.

- Sitten kun me muutettiin Järvenpäähän, rukoilin, että saisin kavereita. Menin Kids’ Action Nightiin ja annoin siellä elämäni Jeesukselle. Sen jälkeen yksi poika pyysi mua ulos pelaamaan. Kiitin Jeesusta, että sain uuden kaverin.

Polkupyörillä liikenteessä olleet kaksitoistavuotiaat Eetu Kuhlman ja Teemu Korpelin antoivat esitykselle kouluarvosanan kasipuoli. He pitivät eniten draamoista ja tansseista. Heihin teki erityisesti vaikutuksen se, että pojatkin uskalsivat esiintyä.

Kuvatekstit:
1. Myös JoyKidsit esiintyivät Järvenpäässä.
2. Henna Saarinen kutusi Eetu Kuhlmanin ja Teemu Korpelinin syksyllä Kids' Action Nightiin.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Torstai-iltana puhuttiin oikeasta tiestä

Riku Rinne puhui torstai-iltana Jeesuksen väitteestä, että hän on tie, totuus ja elämä.

- Sillä on väliä, millä tiellä kuljet. Voi olla mahtavat maisemat, mutta tie voi mennä väärään suuntaan.

Sitten hän kertoi, miten itse löysi oikealle tielle.

- Vuonna -83 olin elämäni kriisissä. Minulla oli kamalia pelkoja. Mutta olin tutustunut tyttöön, jonka läheisyys vei minulta jalat alta. Kieroilemalla olin saanut hänen puhelinnumeronsa. Soitin kahdeksan kertaa, mutta aina hänellä oli tekosyy, ettei voinut tavata minua. Vihdoin tapasimme. Hän oli päättänyt heti sanoa minulle, että ei kiinnosta, kiitti. Mutta koska olin kova puhumaan, hän ei saanut suun vuoroa.

- Halusin tutustua. Olin tehnyt kysymyslistan, jonka pohjalla oli vielä yksi kysymys: uskotsä Jeesukseen? Tyttö sanoi, että uskoo. Arkana ja ujona tyttönä hän ensimmäistä kertaa kertoi toiselle ihmiselle, että uskoo Jeesukseen. Minulle kysymys oli yritys muiden kysymyksien joukossa tehdä vaikutus tyttöön, mutta hänet se sai kokemaan, että hänellä on tehtävä minun kanssani. Parin viikon päästä aloin tajuta, että minusta taistellaan. Uteliaisuudesta olin tutustunut okkultismiin ja spiritismiin. Tämä tyttö teki minuun vaikutuksen, niin että halusin samalle tielle, jolla hän oli. Välillä on menty ojaan, välillä tuntuu, että on menty vanteilla ja välillä hinauksessa. Tällä tiellä olen edelleen, ja haluan olla, sillä tällä tiellä on totuus. Nyt olemme olleet tämän tytön, Helenan, kanssa naimisissa 20 vuotta.

Puheenvuoronsa lopussa Rinne kysyi, onko paikalla ketään, joka on ollut alle vuoden uskossa, ja kutsui heidät eteen.

Yhdeksäntoista nuorta tuli lavan eteen, ja Rinne antoi jokaiselle mahdollisuuden lyhyesti kertoa, mikä oli vaikuttanut heidän uskoontuloonsa. Hetki oli koskettava. Jotkut olivat ihastuneet uskovaan tyttöön tai poikaan, kuten Riku. Toiset olivat tulleet uskoon rippileirillä. Joillakin oli päihdetausta, josta olivat vapautuneet. Jollain oli uskova koti.

Rinne haastoi kuulijoita kutsumaan ystäviään ja tuttujaan Jäähalliin kuuntelemaan Nicky Cruzia perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, jotta olisi vielä enemmän uusia uskovia, jos hän tekisi saman kysymyksen vuoden päästä.

Kuvateksti: Yläkuvassa Riku Rinne rukoili alle vuoden uskossa olleiden puolesta.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Varustamossa syntyi koskettava yhteys

Riku Rinne kosketti sydämiä ja tuli itse kosketetuksi Urbaanin unelman tiimiläisille tarkoitetussa aamupäivän Varustamossa torstaina.

- Minulle on annettu tehtävä etsiä ne Jumalan nuoret, jotka eivät ole löytäneet paikkaa palvella. Tehtäväni on kannustaa. Jos lopetan tämän, mitä nyt teen, niin kuolen, totesi Riku Rinne.

- Lapsi- ja nuorisoherätys syntyy, ja se on lähellä. 9-11-vuotiaitten kasvava sukupolvi palvoo ja ihailee teidän ikäisiänne 16-20-vuotiaita nuoria. Teidän vastuullanne on sukupolvi.

- Katsokaa vaikkapa nuorten Jippii-porukkaa joka vaelsi valokulkueena läpi Suomen. Syksyllä alkaa taas uusi sessio. Minulla on kotona yksi samanlainen, Emmi 10 v. Hän katsoi ystävänsä kanssa ohjelmaa slummilapsista ja itki koko ajan. Ohjelman päätyttyä hän kysyi: - Iskä, mitä me voidaan tehdä slummilapsien puolesta?

- Emmi sulkeutui huoneeseensa ja teki 3 tuntia Raamattutuntia, kuvasi ja suunnitteli. Nyt perjantaina alkaa pyöriä Come Home Kids -ohjelma TV7:ssä. Emmi on yksin suunnitellut ja tehnyt koko ohjelman. Ajattele, 10-vuotias, Riku kertoo ihmetystä äänessään.

Riku varoittaa, että netistä löytyy niin paljon roskaa, jota vihollinen käyttää nielläkseen nuoret.

- Pane listasi ykköseksi Jeesus, Hän voi auttaa. Kun Jumala puhuu sinulle, toteuta se. Et jää yksin, vaikka kukaan muu ei lähtisi mukaan. Hän on apusi.

Riku tarttuu kitaraansa ja pukee huolensa vetoomukseksi tiimiläisille laulaen:

”Niin monet kyyneleet odottaa lohduttamaan!
Isän sydän etsii sankareita - kadonneita, kyyneleitä, särkyneitä lohduttamaan.
Mihin ne ovat kadonneet?
Missä on julistajat, profeetat, johanneskastajat?
Niin monet kyyneleet odottaa lohduttamaan!”

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuva: Laulun jälkeen kaikki yli 200 tiimiläistä kerääntyi Riku Rinteen ympärille siunaamaan häntä. Samoin teki lavalta käsin ylistystä johtanut PraiseGarden-bändi.

Korealaisten ylistystanssi imi mukaansa

Kauppakeskus Isossa Omenassa järjestetyssä Iso Happeningissa tiimiläiset palvelivat kahdessa kerroksessa. City Marketissa vihreäpaitaiset tiimiläiset pakkasivat kauppakasseja, joita lahjapussien jakajat osaltaan täydensivät. Toritasolla esiintyi Urbaani unelman 24-henkinen korealaistiimi laulaen ja tanssien.

Värikkäisiin pukuihin sonnustautuneet eteläkorealaiset ihastuttivat Ison Omenan esiintymislavalla. Tanssit vaihtelivat rytmikkäistä ylistystansseista perinteisiin eteläkorealasiin tansseihin taikwando-tanssi mukaan lukien. Monien laulujen sanoituksissa erottui suomalaiseen korvaan sana ”halleluja”.

Mukana oli myös nuorten rummutusesitys suurine rumpuineen. Jokaiseen esitykseen oli omat asunsa, milloin nauhojen milloin koristeellisten viuhkojen täydentäminä.

Ryhmä kuuluu Youth with a Mission -järjestöön (Missionuoret), jossa on mukana myös King's Kids -ryhmä. Iältään lapset ja nuoret ovat 7-18-vuotiaita.

Ryhmän koordinaattori Joseph Kim päätti 4 kk sitten tuoda eteläkorealaiset Suomeen Urbaania unelmaa varten viideksi päiväksi. YWAM:n lähetystyöntekijänä hänen tehtävänsä on viedä evankeliumia kouluihin ja kaduille sekä toimia kirkkojen nuorisotyössä ja kouluttaa ihmisiä koko Skandinavian alueella. Kim oli kuullut Urbaanista unelmastamme suomalaiselta Kari Tassialta, joka on YWAM:n entinen Euroopan kaupunkimissioiden johtaja.

Kim kertoo, että Etelä-Koreassa lapsilla on parhaillaan kuukauden kesäloma koulusta. Tiimiläiset olivat tulleet ensin Ruotsiin, jossa Kim työskentelee. Korealaistiimiä koulutettiin siellä 2 viikkoa, jona aikana ryhmä piipahti Kööpenhaminassa 3 päivää ja 1 päivän Oslossa.

”Täällä on erilaista kuin muualla Skandinaviassa”, Kim sanoo. ”Ihmisten sydän on auki. Kun menemme ihmisten luo, he hyväksyvät meidät. Suomalaiset ovat avoimia, heidän sydämensä on pehmeämpi.” Kim arvelee sen johtuvan siitä, että Etelä-Korean historia on samanlainen kuin meidän. Etelä-Korea oli 35 vuotta Japanin vallan alla vuosina 1910-1945.

”Kun kuulin historianne, tiesin että tunnemme taustamme takia samoin, voimme helposti ymmärtää toisiamme”, sanoo Joseph Kim.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Keravan Helluntaiseurakunnalla 30 tiimiläistä

Keravan Helluntaiseurakunnan pastori Ari Talja palasi roskapartion kierrokselta asemalta.
- Tällaisella palvelutempauksella on valtava merkitys seurakunnalle. Seurakunnan työ mielletään yleensä julistamiseksi, mutta palvelun kautta syntyy aitoa kosketuspintaa tavallisten ihmisten kanssa. Se poistaa ennakkoluuloja evankeliumia kohtaan.
- Ja kun kristityt toimivat yhdessä, evankeliumille tulee tilaa.
- Palvelun kautta seurakuntalaisille tarjoutuu luontevia mahdollisuuksia jakaa uskoaan. Tällainen tapahtuma ja yhdessä tekeminen rohkaisevat ja varustavat niitäkin, jotka eivät ole niin rohkeita evankelioimaan muuten.

Seurakunnan parkkipaikalla autonimurointiporukka pitää varjossa taukoa. Autoja on tullut tasaiseen tahtiin, parhaimmillaan kolme kerrallaan. Seitsemän hengen tiimi sai iltapäivään lisäjännitystä, kun Me Naiset -lehden toimittaja jututti kuvaajineen asiakkaita ja myös tiimiläisiä.

Nuorisotyöntekijä Elli Meklinin mielestä autoimurointi on ollut parasta, mitä heillä on seurakunnassa tapahtunut. Toisille hyvän mielen tuottamisesta tulee itsekin iloiseksi.

Eräs onnellinen asiakas luuli ilmaista auton puhdistamista vitsiksi. Kun hän näki tänä aamuna Keski-Uusimaassa jutun tapahtumasta, hän päätti uskaltaa tuoda autonsa imuroitavaksi. Ja ihmetteli ilmaista palvelua.

Armi Lumme koukkaa parkkipaikalle iloisesti pyörällään. Hän oli saanut pyöränsä vaihdemekanismin korjatuksi Prisman edessä olevassa palvelupisteessä.
- Viikkouutisista huomasin, että täällä on pyöränkorjausta. Olen huono pyytämään apua. Nythän se on tämäkin kynnys ylitetty. Tämä on aivan ihana juttu.

Pikkukuvan kuvateksti: Ari Talja tyhjensi roskapartion saalista roska-astioihin.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Hierontaa, pumppausta ja puhdistusta Keravalla

Iloinen puheensorina kuuluu katoksen alta Prisman ja Anttilan välisellä aukiolla Keravalla. Teltan ulkopuolella pumpataan ilmaa polkupyörien ja lastenrattaiden renkaisiin. Katoksen alla tuoleissa istuvilla ihmisillä ilme näyttää autuaalta; he ovat hierojien käsittelyssä. Muutamat hörppivät vieressä kahvia ja mehua. Tunnelma on ilmiselvästi lämmin.

Keravan luterilaisen, helluntai- ja City-seurakunnan Urbaani unelma -tiimi on noin viidenkymmenen vapaaehtoisen voimin järjestänyt monipuolista palvelua. Parin vuoden takaisen Kerava Mission seurauksena seurakuntien yhteistyö toimii hyvin, ja nyt haaveillaan paikallisen Urbaani unelma -tapahtuman järjestämisestä, niin että ihmisiä voitaisiin kutsua iltatilaisuuksiin Keravalle eikä Helsingin jäähalliin kuten nyt.

Marja Lahtinen tuli teltalle ikkunan pesusta. Urbaani unelma -tiimi tarjosi siivousapua sotaveteraaneille ja muille vanhuksille.
- Ihmiset ovat ikionnellisia. Yhdelläkin oli ollut aivoinfarkti, eikä hän jaksa enää itse siivota. Tämä on ollut niin rattoisaa, Lahtinen kertoo ja samalla puhdistaa toimittajan silmälasit, kuten hän tekee kaikkien hierottavienkin laseille.

Maarit Verkkoperä oli miehensä kanssa haaveillut hieronnan tarjoamisesta jo jonkin aikaa, ja idea sai hyvät puitteet Urbaanissa unelmassa. Kuuden hengen hierontatiimin käsittelyyn oli välillä jopa jonoa.
- Etukäteen emme tienneet, uskaltavatko ihmiset tulla hierottavaksi, mutta kyllä he ovat uskaltaneet. Ilmapiiri on ollut todella leppoisa, ja ihmiset ovat jutelleet omista asioistaan aika avoimesti. Aika on mennyt tosi nopeasti.

Anneli Silvander ja Sirpa Lappeteläinen lähtivät teltalta kohti Kotimäen palvelutaloa tarkoituksenaan viedä vanhuksia lenkille. Mukaansa he saivat Annukan, Marjatan ja Eilan, jotka silminnähden nauttivat ulkoilman lämpimistä tuulahduksista.
- Nautitaan nyt elämästä! Elämä voi olla kivaakin, Eila totesi iloisena.

Kuvatekstit:
1. Jan Mannerkosti korjasi Armi Lumpeen pyörän.
2. Lilja Rantanen hieroo.
3. Annukka, Sirpa Lappeteläinen, Eila, Marjatta ja Anneli Silvander päiväkävelyllä.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Kengät kiiltäviksi kansainvälisesti

Kansainvälisen seurakunnan (International Evangelical Church) tiimi on keksinyt hauskan ja nöyrän tavan palvella ohikulkijoita: he kiillottavat halukkaiden kengät ilmaiseksi Helsingin Rautatieasemalla, Postitalon puoleisessa päässä.

Lankkipisteessä käy tasainen kuhina. Suomessa asuva sairaanhoitaja Emmi Martin USA:sta ohjaa herttaisesti hymyillen ohikulkijat ”ammattilaisten” käsittelyyn lankkaustuoliin.
Hikisessä hommassa tiimiläiset vaihdetaan tuoreisiin voimiin tunnin välein. Lankkimiehinä toimivat tällä kertaa suomen kielellä hyvin pärjäävä Bernard Gerlich, ja nigerialainen Livinus Onuh, jolla on perhekin Suomessa.

Lankkitiimin vetäjä itävaltalainen Bernard Gerlich tuli alun perin Suomeen tutustuakseen silloisen tyttöystävänsä kotimaahan ja perheeseen. Suhde lopahti, kun tyttöystävä muutti vuodeksi pois Suomesta, mutta Bernard jäi ja kotiutui tänne. Hän on asunut maassa jo viisi vuotta ja työskentelee vientipäällikkönä.

- Jumala on käyttänyt epäonnistunutta suhdetta tuodakseen minut uudella tavalla yhteyteensä. Löysin kodin seurakunnasta ja toimin siinä aktiivisesti, Bernard hymyilee iloisesti.

Bernardilla tuntuu olevan luonteva tapa kohdata asiakkaitaan. Siihen mennessä kun kengät on saatu kiillotettua, asiakas on saanut lyhyen selostuksen Urbaani unelma -tapahtumasta ja kutsun jäähalliin.

Hyvin moni lankkipenkkiin istahtaneista on ulkomaalainen. Lyhyessä ajassa asiakkaana oli angolalainen, ghanalainen, somalilainen ja vielä viime vuonna Tampereella asunut Helsinkiin muuttanut nuori mies. Hän tiesi illan pääpuhujan Riku Rinteen ja kehui tätä hyväksi tyypiksi. Riku oli käynyt puhumassa hänen koulussaan Tampereella.

Viihdyin kansainvälisen tiimin tunnelmassa mainiosti. Itse kukin unohti välillä, mitä kieltä pitikään puhua ja kaikki solkkasivat sillä kielellä, millä toinen aloitti. Lankkitiimi päivystää ke-la klo 13-17, käyttäkääpä tilaisuutta hyväksenne. Sandaalikauden jälkeen myös suomalaiset tarvitsevat nahkakenkiä, eivät vain tummissa puvuissa kulkevat muslimit. Heitä osui tiimin haaviin kolmin kappalein kerralla.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvassa Angolalaismiehen valkoiset nahkalenkkarit saivat suojauksen Bernard Gerlichiltä.

Jäähallissa rohkaistiin V-tyyliin

Keskiviikkoillan Urbaani unelma Näky United -tapahtumassa jäähallissa esiintyivät AOC-rapduo ja Praise Garden -ylistysbändi. Sari Essayahin ja Riku Rinteen puheenvuorot sopivat hyvin yhteen.

Sari Essayah, Kristillisdemokraattien puoluesihteeri uskoo Urbaanin unelman olevan ikkunan kristillisyyteen pääkaupunkiseudulla.
- Siinä rakkaus ja välittäminen pukeutuvat konkretiaan. Läpi historian todeksi eletty usko on ruokkinut köyhiä, puolustanut heikkoja, huolehtinut orvoista. Siksi evankeliumi ei koskaan kosketa vain hengellisiä sfäärejä vaan muuttaa yhteisöjä ja yhteiskuntia. Todeksi eletty usko saa aikaan todellisia muutoksia yhteiskunnassa.
- Perisuomlainen ajattelumalli on, että usko ja arki erotetaan. Jeesus kehottaa elämään uskoa todeksi arjessa, olemaan suolana ja valona maailmassa. Saamme kohdata armon Jeesuksessa Kristuksessa. Se saa meidät muuttumaan ja omistautumaan epäitsekkääseen palvelutyöhön.
- Sakkeuksen esimerkki Raamatusta: yhden ihmisen muutoksen seurauksena perheessä ja koko yhteisössä alettiin puhua, mitä Sakkeukselle oli tapahtunut. Hänelle myös annettiin suunta uuteen palvelutehtävään, ja hän lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille. Ajatelkaa, mitä se merkitsi siinä pienessä yhteisössä. Yksi kohtaaminen. Yhden henkilön muutos, muutti koko yhteisön.

Koulutyöntekijä Riku Rinne kertoi ruotsalaisesta mäkihyppääjästä Jan Boklövistä. Hän uskalsi vuonna 1986 hypätä V-tyylillä, vaikka mäkihyppääjät ympäri maailman nauroivat hänelle. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti mäkihypyn maailmancupin, ja nykyään kaikki hyppäävät V-tyylillä.
- Uskovan V-tyyli on sitä, että uskaltaa uskoa, että Jumala voi. Jos me aiomme muuttaa tätä maailmaa, meidän on oikeasti tehtävä sellaista, mitä ei ole vielä tehty tai mikä on vähän unohdettu.
- Arasti kerron teille, että olen hypännyt V-tyylillä aika monta kertaa. En osaa laulaa, tulkitsen vain, mutta olen tehnyt seitsemän levyä. En osaa kirjoittaa, laitan vain ajatuksia koneelle, mutta olen kirjoittanut seitsemän kirjaa, joista yksi voitti Vuoden kristillinen kirja -palkinnon. En tiedä tv-ohjelmien tekemisestä mitään, mutta olen tehnyt jo kahdeksan ohjelmaa. Olen tavallinen suomalainen tallaaja, joka on uskaltanut hypätä V-tyylillä. Tarvitaan paljon enemmän V-tyylillä hyppääjiä, jotka uskaltavat heikkona saviastiana heittäytyä Jumalan käyttöön.

Kuvateksti: PraiseGarden siivitti illan ylistykseen.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Ensimmäisen päivän hämmästyneitä fiiliksiä

Lukiolainen Jenni Sahlberg lähti yksin Helsinkiin Karttulasta sen perusteella, että osallistui Turun Urbaaniin unelmaan viime vuonna rippikouluryhmän kanssa. Hän oli tiimissä, joka jakoi kahvia, pullaa ja ilmapalloja ilmaiseksi Kontulan S-Markettien edessä. Samalla he mainostivat lauantain lasten unelma -tapahtumaa Paloheinässä.
- Ihmiset suhtautuivat enimmäkseen tosi positiivisesti. Monet ihmettelivät: ”Ai ilmaiseksi? Miksi teette tätä?”
- Eräs ohikulkija huusi: ”Tsemppiä urbaaniunelmalaiset!”

Myös lukiolainen Andreas Ylijärvi Hollolasta oli Pakilassa tarjoilemassa pullakahveja.
- Ihmiset tulivat yllättävän mielellään ottamaan kahvia ja kasseja. Olisin luullut, että he olisivat kielteisempiä.
- Mielenkiintoista oli nähdä, miten ihmiset reagoivat, kun näkivät paljon vihreäpaitaisia. Jotkut tuijottivat huuli pyöreänä, jotkut rohkenevat tulla kysymäänkin.

Pikkuveli Daniel Ylijärvi oli ostaritiimissä Pihlajanmäessä. Sielläkin jaettiin ilmaista kahvia ja pullaa.
- Oli mukavaa. Ihmiset olivat avoimia. Koska olin Venäjällä aktiossa tänä kesänä, niin tällainen oli vähän tuttua, vaikka olikin erilaista. Siksi ei jännittänyt.

Matematiikanopiskelija Pinja Varonen oli vanhusten grillijuhlissa Haltialan maatilalla.
- Yksi vanha rouva antoi heti aluksi pusun poskelle. Se tuntui ihanalta. Pelkäsin etukäteen ihan sikana, koska en ollut koskaan ollut vanhusten kanssa. Nyt olen huomenna menossa ihan innoissani.

Sairaanhoitaja Henna Karjalainen nautti tiimiläisten moni-ilmeisyydestä.
- Meidän tiimissä ihmiset olivat tosi eri-ikäisiä, kotoisin eri puolilta Suomea ja eri kristillisistä taustoista. Se oli kivaa.

Hämeenlinnalaiselle opiskelija Elina Iivoselle Urbaani unelma on ensimmäinen kristillinen tapahtuma, jossa hän on elämässään ollut mukana. Tänään hän oli siivoamassa vanhuksen kotia Pihlajistossa.
- Puolitoista vuotta sitten löysin yhteyden Jumalaan, mutta vasta pari viikkoa sitten ymmärsin Jeesuksen. Nyt olen alkanut rukoilla ja lukea Raamattua. Olen tosi hyvällä mielellä täällä ja odotan erityisen innolla iltatilaisuuksia.

Kuvassa Daniel ja Andreas Ylijärvi Hollolasta.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Helle ei hidastanut tahtia Pihlajamäessä

Ostaritiimi parkkeerasi teetupabussin Pihlajamäen ostoskeskuksen vireen, levitti pöydät ja tuolit bussin varjoisalle puolelle ja tarjosi kahvin ja teen lisäksi kylmää vettä ja mehua hellepäivän viilennykseksi.

Nuorisotyöntekijä Jani Liukkoselle Pihlajamäki on rakkausjuttu. Hän on asunut koko ikänsä Pihlajamäessä. Siksi hänellä oli paljon kontakteja, joiden kautta Urbaani unelma -palvelutiimeille löytyi monipuolista tehtävää.

Helsinkiläinen Mari Laine tarjoili bussin luona juomia ja jakoi ohikulkijoille lahjapusseja. Bussilla kävi monenikäisiä, ja monet tiesivät Urbaanista unelmasta etukäteen.
- Ihmiset olivat todella kiitollisia ja sanoivat: ”Teette hyvää työtä!”
- On ollut ihan hyviä keskusteluja. Esimerkiksi Jani puhui Nicky Cruzista ja Jumalan rakkaudesta tosi pitkään viidelle n. 15-vuotiaalle pojalle. Pojat tulivat kahville vähän ylimielisinä, mutta kuuntelivat Jania korvat höröllä.
- Uskon, että se koskettaa ihmisiä, kun Jumalan rakkautta välitetään palvelemalla.

Maasälvän leikkipuistossa käyvistä lapsista suurin osa on maahanmuuttajia. Tänään heidän joukossaan oli kuusi vihreäpaitaista Urbaani unelma -tiimiläistä. He leikkivät lasten kanssa poltto- ja jalkapallo sekä tervapataa, hyppäsivät narua ja kävelivät puujaloilla. Sekä leikkipuiston ohjaajat, tiimiläiset että varsinkin lapset nauttivat elämästä!

Kaupungin kotipalvelun kautta järjestyi kymmenen vanhuksen kotia, jotka kaipasivat siivousta. Ensimmäisenä päivänä tiimit kävivät kolmessa. Yksi onnellinen siivouspalvelun vastaanottaja oli Eila Sollo.
- Tytöt ovat olleet tosi reippaita. Pesivät parvekkeenkin ja imuroivat. Tällainen on kyllä tarpeen, kun en enää itse jaksa siivota.

Lastentarhanopettajaopiskelija Virpi Saariselle kotien siivoaminen oli hyvä kokemus.
- Olen ujo ja hiljainen, niin siksi suora evankelioiminen tuntuu vaikealta. Kun voi auttaa konkreettisesti, se tuntuu omalta. Vanhukset ovat avoimia ja heidän kanssaan on helppo puhua.

Kuvatekstit:
1. Urbaani unelmalaiset Maasälvän leikkipuistossa.
2. Carita Liukkonen ja Elina Iivonen siivouspuuhissa vanhuksen kodissa.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Lahjapusseja jaettiin Esplanadilla

Kuusihenkinen Urbaani unelma -tapahtuman tiimi jakoi lahjapusseja Esplanadin puistossa ja kutsui ihmisiä illan Näky United -tilaisuuteen. Helteinen Espa kuhisi väkeä. Puolet olivat turisteja, arvioivat tiimiläiset. Mutta pari englantilaista ja pari ruotsalaistakin nuorta tuntuivat kiinnostuneilta tapahtumasta.

Tiiminvetäjä Karoliina Heinonen kiteytti aloituspäivän tunnelmat yhteen sanaan: ”Jännää!” Hänen mukaansa ihmiset ovat suhtautuneet jonkin verran uteliaasti saamaansa lahjapussiin, tyyliin: ”No, mitä täällä on.”

Vammalasta tulleen Fanny-Maria Elosen mukaan tuntui tosi hyvältä nähdä, miten ihmiset olivat otettuja, kun he saivat lahjan – että heidät oli valittu lahjan saajiksi.

Kahta lukuunottamatta tiimiläiset tulivat tapahtumaan muualta kuin pääkaupunkiseudulta: Lempäälästä, Ähtäristä ja kaukaisin tiimiläinen Liina-Ly Roos Tallinnasta asti. Hän on jo vanha konkari Turun Urbaanin unelman ajoilta viime kesältä ja tuli taas, koska Tallinnassa ei järjestetä mitään näin hienoja tapahtumia, ainakaan vielä.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Urbaani unelma käynnistyi tiiminjohtajien koulutuksella 7.8.07

Nyt se sitten alkaa! Puolen vuoden valmistelu-urakka on takana, ja tiiminjohtajat on koulutettu ohjaamaan tiimiläisiä yli 30 palvelutempauksessa eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Viiden päivän aikana ke 8.8.- su 12.8. Urbaanin unelman DreamTeamit välittävät hyvää sanomaa Isän rakkaudesta tekojen kautta Helsingissä, Espoossa, Keravalla ja Järvenpäässä. Ohjelmassa on mm. vanhusten ulkoilutusta, lastentapahtumia, skeittausta ja autojen pesua. Roskapartiot liikkuvat Helsingissä mm. Esplanadin puiston, Rautatieaseman sekä Kampin tuntumassa.

Palvelemaan ilmoittautuneiden tiimiläisten lukumäärä tuplaantui viikossa runsaasta sadasta yli 200:aan. Niinpä palvelutapahtumien aikatauluja on rukattu uusiksi, siivouspartioita lisätty ja onpa tullut yksi aivan uusikin palvelupiste Malmille, jossa tiimiläiset käyvät sunnuntaina ilahduttamassa vammaisyksikön asukkaita. Nettisivun ohjelmavalikossa mainitut palvelutempaukset ovat nyt vain osviittana siitä, millaisia unelmatempauksia on tarjolla, kelloajat ja päivät tuntuvat elävän omaa elämäänsä.

Kannattaa pitää silmät auki ja tarkata, missä liikkuu limenvihreisiin Urbaani unelma -paitoihin sonnustautunutta väkeä. Saat lahjapussin kouraasi ja kutsun tulla illan Näky United -tapahtumaan Helsingin Jäähalliin. Siellä on luvassa pitkin viikkoa räppiä, rockia, reggaeta ja vauhdikkaita tanssiesityksiä koskettavien puhujavieraiden ohella. Kurkkaa ohjelmasivulta iltatapahtumat!

Teksti ja kuvat: Else Leino

Tervetuloa Urbaani unelma -Pääkaupunkiseutu 2007 blogiin!

Täältä voit pian seurata ajankohtaisia asioita, nähdä kuvia tapahtumasta jne. Seuraa tätä tilaa.