Urbaani unelma - Pääkaupunkiseutu 2008

Graffititaidetta sotkujen tilalle

2008-08-11T00:00:00.012+03:00

Kaisaniemen puistossa Urbaanin unelman tiimi on ottanut tehtäväkseen maalata tenniskentän viereisen kopin valkoiseksi ja koristella sen keskiosan graffititaidetta oikeasti hallitsevien teoksella.

”Tämä oli ihan hirveän näköinen koppi. Sotkuja ja tageja oli joka puolella”, kertoo Eilo Hatakka. Hän on sunnuntaiaamuna viimeistelemässä kopin etuseinää valkoisella maalilla. ”Tuon keskiosan graffitin maalasi kaksi 'ammattilaista', jos niin voi sanoa.”

Kansan Raamattuseuran ja Kansanlähetyksen nuorten yhteisellä Unelma-tiimillä on ollut viiden päivän ajan monenlaista toimintaa Kaisaniemen puistossa. Tänään on hiljaista, eikä ihmisiä kulje puistossa kovinkaan paljon. Niinpä suurin osa tiimistä on keräämässä roskia asemarakennuksen seinustalta ja Kaisaniemen puistosta.

Eilo Hatakka kertoo, että tiimi on viikon varrella tehnyt rukouskyselyjä. Eilon mukaan ihmiset ovat suhtautuneet mukavasti rukouskyselyyn ja ottaneet esitteet vastaan iloisina. ”Tietysti osa käveli ohi. Mutta tuli ihan hyviä keskustelujakin. Eräs tumma kaveri tuli aluksi kysymään meiltä tulta. No eihän me polteta. Kysyimme sitten häneltä, rukoileeko hän koskaan? Yllättäen hän vastasi rukoilevansa koko ajan, kun hän näkee jotakin, mikä ei ole kunnossa. Hän osoittautui anglikaaniksi.”

Toinen rukouskyselystä muistiin jäänyt tapahtuma oli, kun tiimiläiset kysyivät kahdelta tytöltä, rukoilevatko he. ”Toinen kertoi rukoilevansa päivittäin, toinen ei koskaan. Niillä tuli varmaan hyvä keskustelu asiasta”, Eilo arvelee.

Tiimi on myös pelannut mm. jalkapallomatseja, joihin välillä osallistui mukavasti ohikulkijoita. Porukat ovat saaneet kokeilla tasapainoilua slack line -tasapainoköydellä ja kokeilla diabloa – siinä on hyrrä kahden kepin välissä kulkevan narun varassa.

Eilo on mukana Urbaanissa unelmassa ensimmäistä kertaa. ”On ollut tosi kivaa, kun palvelussa pääsee auttamaan ihmisiä ja siinä sivussa kertomaan Jeesuksesta. Kun vielä tehdään kaikki ilmaiseksi, on ollut hienoa olla mukana.”

Kopin toisella puolella keikkuu korkealla maalaustelineellä Johanna Tuori kurkotellen katonharjaa maalisudilla. Hän kertoo itselleen tärkeimmästä tapahtumasta puistossa: ”Meidän oli tarkoitus pelata ultimatea (frisbee-joukkuepeli). Kun muita ei puistossa juuri näkynyt, kävin puhumassa muutamalle ulkomaiselle miehelle, jotka istuskelivat penkillä. Sanoin, että jos teillä ei ole mitään muuta tekemistä, niin tulkaa pelaamaan meidän kanssamme. Neljä tuli.”

Johannan mielestä oli tosi kivaa pelata heidän kanssaan, vaikka kaikkien kanssa ei ollut edes yhteistä kieltä. ”Oli huippua ylittää pelkokynnys, ja mennä naisena puhumaan ulkomaisille miehille ja päästä tekemään jotakin tällaista, mitä ei ole ikinä ennen tehnyt.”

Johanna on viikon aikana vastannut myös Helsingin Jäähallin infopisteestä iltatilaisuuksien aikana. ”Siellä koskettavin juttu sattui, kun eräs tyttö oli hukannut kameransa. Hän oli rukoillut sen löytymisen puolesta kaverinsa kanssa. Hetkeä ennen heidän tuloaan kamera oli tuotu infoon. Voi sitä iloa, kun kamera löytyi. Hän hyppi ja riemuitsi”, Johanna kertoo.

Johannalle tytön ilo toi mieleen, kuinka taivaassakin iloitaan jokaisesta löytyneestä ihmisestä. ”Ja kuinka paljon arvokkaampi onkaan ihminen kuin kamera”, hän hymyilee.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuvateksti 1. Johanna Tuori maalasi kopin päätyä.

Kuvateksti 2: Eilo Hatakka esitteli uutta graffitia puhtaan valkoiseksi maalatulla seinällä.

Pihlajamäessä palveltiin ihmisiä kokonaisvaltaisesti

2008-08-10T21:21:00.006+03:00

Pihlajamäen palvelutempauksissa siivottiin lähiympäristöä, järjestettiin ohjelmaa lapsille ja tarjottiin vohveleita ja kahvia. Palvelutempauksiin osallistuneilla oli myös aikaa keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Erikoisin rukousvastaus koettiin perjantaina, kun eräs vanhus sai rukouksen aikana näkönsä takaisin toiseen silmäänsä.

Pihlajamäessä on saatu piristää ihmisiä palvelutempauksin ja kokea Jumalan ihmeitä. Monet ihmiset ovat kehuneet sitä ystävällistä tunnelmaa, joka Urbaani-unelmalaisista hehkuu. Ryhmäläiset ovat saaneet oppia myös, että joskus näennäiset vastoinkäymiset ovatkin olleet Jumalan siunaus.
- Lauantaina meidän piti pitää kahvilaa, mutta koneet olivat menneet rikki. Kahvila jäi siis pitämättä, mutta jalkauduimme ympäri Pihlajamäen aluetta ja monet meistä saivat keskustella ihmisten kanssa, jotka olivat kiinnostuneita uskonasioista. Yksi ihminen tuli jopa uskoon noiden keskusteluiden seurauksena, kertoo Anna Hirvonen.

Perjantaina ryhmäläiset olivat pitämässä kahvilaa Pihlajamäen nuorisotalon edessä. Kahvia juodessa kohdattiin ihmisiä ja rukoiltiin heidän puolestaan.
- Eräs eläkeläinen tuli rollaattorin kanssa kahville ja kysyin saanko rukoilla hänen puolestaan. Siinä hän sitten alkoi luetella rukousaiheitaan. Yksi niistä oli se, että hänen toinen silmänsä oli sokeutunut viime syksynä ja hän halusi saada näkönsä takaisin. Huikkasin kavereille, että tulkaa rukoilemaan kanssani sokean silmän puolesta. Kaverit kehottivat kuitenkin minua itse rukoilemaan sen puolesta. Laskin käteni sokean silmän päälle ja rukoilin Jeesusta parantamaan sen. Ihmetykseni oli suuri, kun nainen kertoi rukouksen jälkeen näkevänsä sokealla silmällä. Testasin vielä naisen näköä peittämällä hänen terveen silmänsä ja tulin siihen tulokseen, että kyllä hänen näkönsä oli parantunut. Olimme kummatkin todella iloisia Jumalan teosta, kertoo vuosi sitten Urbaanissa unelmassa uskoon tullut Elina Iivonen.

Monet palvelutempaukseen osallistujat innostuivat ihmisten palvelemisesta niin, että toivoivat siitä tulevan osa heidän jokapäiväistä elämäänsä.
- On hienoa, kun on saanut tehdä jotain konkreettista. Näin Jeesuksen rakkauden tulisikin tulla esiin. Kun palvelemme ihmisiä, meidän ei tarvitse hävetä evankeliumia. Palveleminen on haastanut minut siinä määrin, että tiskauksen vihaajana olen jopa innostunut tiskaamaan kavereideni astioita. Jälkikäteen olen vaan sanonut heille, että Jeesus tiskasi astianne. Haluan, ettei palveleminen jää tähän viikkoon, vaan voi jatkua tämän jälkeenkin, kertoo Selena Jantunen.

Teksti ja kuvat: Karoliina Karjalainen

Kuvateksti 1: Johanna Iivonen siivosi ja keskusteli ihmisten kanssa Pihlajamäessä
Kuvateksti 2: Selena Jantunen haluaa, että hän voisi palvella ihmisiä Urbaani unelma -viikonkin jälkeen

Roballa saatiin makeaa mahan täydeltä

2008-08-10T08:53:00.011+03:00

Iso Roobertinkadulla käy lauantaina kuhina. Livemusiikki soi ja ihana vohvelintuoksu leijuu kutsuvana vastaan sadan metrin päähän Urbaanin unelman katutapahtumasta Lähetystori Fidan edessä.

Vihreäpaitaisia unelmalaisia touhuaa rivissä kadulle pystytetyn telttakatoksen molemmin puolin: vasemmanpuoleinen porukka paistaa vohveleita kiireimmän kaupalla ja oikeanpuoleinen rivi hieroo annoksensa nauttineiden tai sitä odottavien hartioita.

Huikkaan hierottaville miltä tuntuu: ”Hyvältä", tulee vastaus kuorossa. Yksi vohvelinsyöjistä huikkaa takaisin: ”Täällä tuntuu vielä paremmalta.”

Vastapäisen kebab-kahvilan omistaja on antanut pystyttää omalle ”tontilleen” muutaman tuolin kasvomaalauspisteeksi. ”Turkkilainen omistaja tuli heti tapahtuman alkajaisiksi ulos ja maalasi omakätisesti yhden tiimiläisen kasvot”, kertoo pastori Päivi Tyrni iloisena.

Kasvomaalauspisteessä istuu parikymppinen Johannes, jonka kasvot saavat peittävän naamion. Lapsityönohjaaja Gabriella Mäki kertoo, että yleensä hän maalaa lasten poskiin kukkia tai nenän alle kissanviikset. Mutta Johannes halusi tällaisen erikoiskäsittelyn.

”Mihin aiot Johannes lähteä maalattuna?” ”Jonnekin vaan kaupungille”, hän hymyilee. Tahtoisinpa olla näkemässä ihmisten ilmeet, kun kaveri tallustelee maalattuna vastaan.

Johanneksen kaveri Aki odottelee hattara kourassa kaikessa rauhassa mestariteoksen valmistumista kaverinsa kasvoille. ”Oltiin vaan kulkemassa tästä ohi, mutta juututtiinkin tähän”, hän kertoo. ”Tämä on hirveen hieno tapa kertoa itsestään ja tuoda asiaansa julki. Nykyaikana kaikkea on tarjolla niin paljon, että moni asia jää piiloon. Olin jo hierottavana ja aion vielä mennä maistamaan vohvelia.”

Hetken päästä hän palaa ja istahtaa maalattavaksi hänkin. Ihan vaan sympatiasta kaveriaan kohtaan hän pyytää maalaamaan punaisen kuunsirpin poskeensa.

Seppo Sirén lankkaa kadulla kenkiä. Menossa on kenkäpari, jonka eräs rouva oli juuri käynyt ostamassa Fidan lähetystorilta ja toi ne saman tien kadulle lankattaviksi. Siren kertoo, että tunnin aikana on ollut kahdeksan asiakasta.

Olli Kujanen on vaikuttava näky kuuluttaessaan torin tapahtumista Rikupellen taikailmapalloista muotoilema ”makkarapäähine” päässään. Kujanen arpoo 20 euron lahjakortin Fidan lähetystorille. Sen voittaa Heli Ristiluoma, joka olisi muutenkin ollut menossa samaan paikkaan ostoksille.

Katutapahtuma ulottuu myös seurakunnan sisätiloihin. Siellä on tarjolla katulapset-näyttelyn ohella lupsakkaa juttuseuraa kahvittelun lomassa. Urbaani unelma -tapahtuman iltatilaisuuksissa esiintyvä Unelmastudion emäntä Maarit Eronen saa kahvilanpitäjiltä kannustavat terveiset: ”Kyllä on ihana katsoa ihmistä, joka on juuri oikealla paikallaan.”

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuvateksti 1: Johannes on lähdössä Gabriella Mäen käsittelystä kaupungille testaamaan kasvomaalauksen vaikutusta vastaantulijoihin.

Kuvateksti 2. Kymmenen minuutin hieronta on hittitarjous Isolla Roballa.

Kahvia, kauppakasseja ja kohtaamisia Matinkylässä

2008-08-09T23:54:00.011+03:00

Kello on noin kaksitoista. Kiertelen tovin Espoon Matinkylässä kauppakeskus Ison Omenan uumenissa. Missä näkyy ensimmäinen vihreä paita? Tuolla on yksi. Kas, siinä ei olekaan tutunnäköistä Kiinteistömaailman mainosta selässä. Hetken aikaa etsittyäni paikallistan kokonaisen joukkueellisen tutumman näköisiä vihreitä paitoja ja suunnistan sekaan.

Porista mukaan tullut Joy Kids -ryhmä tanssii kahteen otteeseen kauppakeskuksen lavalla. Monet seurailevat esityksiä hiukan kauempaa, kuka ravintolapöydästä, kuka ostoskärryjen kanssa käytävältä. Yksi tanssiesityksistä on omistettu lapsille, ja kohdeyleisö seuraa tyttöjen iloista esiintymistä silmä tarkkana. Myöhemmin iltapäivällä pieni poika kipittää lavan lähelle ja tanssii parhaansa mukaan mukana. Se kirvoittaa hymyn niin tanssijoiden kuin yleisönkin huulille.

Alakerrasta, Citymarketin kassoilta, löytyy lisää vihreäpaitaisia. Jututan hetken Maria Kyröä, joka on eräs ihmisten ostoskasseja pakkaavista tiimiläisistä. Hän kertoo tulleensa uskoon edellisen Urbaanin unelman kautta ja on nyt mukana palvelemassa. Tähän mennessä mieleenpainuvin tapaus on Marian mukaan ollut vierailu vanhustentalossa ja siellä erityisesti tapaaminen erään vanhan naisen kanssa. Tämä ei päässyt liikkumaan huoneestaan mihinkään, joten tiimiläiset kävivät laulamassa hänelle hänen huoneessaan. - Se sai ihanan hymyn naisen kasvoille, kertoo Maria itsekin hymyillen.

Viimeinen etappini on kahviteltta kauppakeskuksen ulkopuolella. Tarjolla on ilmaista kahvia, mehua ja pullaa, sekä kutsu illan konserttiin, jossa Samuli Edelmann esiintyy. Teltalla käy pullan haussa monta lasta ja nuorta, ja toki aikuisiakin. Osa jää huomaamattaan kahvittelemaan pidemmäksikin aikaa ja keskustelu polveilee aiheesta toiseen. Kosovolaisisä kehuu Suomea hyväksi maaksi, eräät kävijät keskustelevat keskenään Suomen sota-ajoista ja joku kehottaa kertomaan ministereillekin, että tässä maassa saa vielä jotakin ilmaiseksikin.

Monen mielestä teltta saisi olla paikalla useamminkin. Epäilemättä, sillä tiimiläisten mukaan päivää varten on keitetty 140 kuppia kahvia. Päivän jälkeen kahvia on jäljellä enää noin 10 kupillista, mutta sitäkin enemmän on muistissa päivän aikana saatuja
ihmettelevän iloisia hymyjä. Palvelevia ihmisiä ei selvästikään ole tässä maailmassa yhtään liikaa.

Teksti ja kuvat: Jenni Tapionlinna

Kuvateksti 1. Joy Kids -ryhmä tanssimassa
Kuvateksti 2. Maria Kyrö

Rautatientorilla syötiin makkaraa ja käytiin syvällisiä keskusteluja

2008-08-09T18:00:00.010+03:00

Rautatientorilla tarjotaan makkaraa ja lettuja. Moni ohikulkija ottaa tarjouksen vastaan ja jää myös keskustelemaan hengellisistä asioista.

Saapuessani palvelupisteelle siellä on rauhallinen ja levollinen tunnelma. Ihmiset syövät onnellisina ilmaista makkaraa ja lettua. Jonkun puolesta rukoillaan juuri sivummalla. Palvelutempauksessa mukana oleva Eeva Kralin paistaa ahkerasti lettuja. Lettujen paiston ohella hän on myös saanut keskustella ihmisten kanssa.
- Ihmiset ovat olleet häkeltyneitä siitä, että heille tehdään hyvää ilmaiseksi. Henkilökohtaisesti hienoimmat kokemukseni tällä palvelupisteellä ovat olleet hetki, kun sain rukoilla erään ihmisen puolesta ja kun saimme viedä alkoholisoituneille ihmisille syötävää. En olisi aiemmin uskonut itsestäni, että voisin olla mukana jossain tällaisessa. Tämä on ihmeellistä! Eeva selittää.

Nuorisotyöntekijä Antti Pesonen Verkostosta saapuu juuri kojulle paistamaan makkaraa.
- Sain äsken kuunnella läheisensä menettänyttä ihmistä, joka kaipasi kuuntelijaa ja joka halusi rukousta. Täällä on jotenkin helppo keskustella ihmisten kanssa, koska täällä on rauhallinen ja leppoisa tunnelma. Eilen keskustelin juuri nuoren miehen kanssa, joka on joskus ollut uskossa. Kun rukoilin hänen puolestaan, niin Jumala kosketti häntä ja hän alkoi kertoa minulle asioita, joita ei ole kertonut aiemmin kenellekään. Tuntuu, että ihmiset kaipaavat kovasti kuuntelijaa, Antti kertoo.

Vaikka palvelupisteellä käydään syvällisiä keskusteluja, sieltä ei huumoriakaan puutu.
- Joskus ihmiset kysyvät meiltä, että mitä järkeä tässä meidän tempauksessa on. Sanomme siihen, että ei tässä järkeä olekaan! Huumori auttaa paljon keskusteluissa. Tällaisessa tempauksessa on hauskaa olla mukana, koska se tekee ihmisiä iloiseksi ja siitä tulee itsekin iloiseksi, toteaa Antti.

Kuva ja tekstit: Karoliina Karjalainen

Kuvateksti 1: Ilmaiset makkarat ja letut ilahduttivat ohikulkijoita Rautatientorilla
Kuvateksti 2: Antti Pesonen tulee iloiseksi siitä, kun voi tehdä toisia iloisiksi

Nuoret innostuivat paitojen tuunauksesta

2008-08-09T17:18:00.009+03:00

Lasipalatsinaukiolla tuunataan lauantaina ahkerasti paitoja. Suur-Helsingin seurakunnan palvelutempaus houkuttelee etenkin nuoria taiteilemaan itselleen omannäköisiään paitoja. Tuunauksen yhteydessä Suhen nuoret tarjoilevat ihmisille ilmaista hattaraa.

Nuoret miehet Mikael ja Said kävelevät katsomaan pöytää, joka on täynnä paitoja ja värejä. Heiltä kysytään haluavatko he painaa itselleen paidat ja kyllähän se pojille sopii! Pojat valitsevat värikkäät paidat ja taidetta alkaa syntyä. Siinä ohella kumpainenkin saa käteensä kristilliset Nuotta-lehdet ja kutsut Urbaani unelman iltatilaisuuksiin. Jonkun ajan päästä Mikaelin puhelin soi.
- Haloo. Ollaan tekemässä omia paitoja. Täällä Kampin lähellä. Tulkaa tänne, hän kehottaa soittajia.
Jonkun ajan kuluttua poikia on tuunauspisteellä kaksi lisää ja uusia uniikkeja paitoja syntyy taas…

Juha Kemiläinen pyörittelee hattarakojussa vauhdikkaasti vihreitä hattaroita. Ihmisiä on liikkeellä puolen päivän jälkeen runsaasti ja pian heitä alkaakin kertyä hattarakojun eteen ihan jonoksi asti. Hattarat maistuvat niin aikuisille kuin lapsillekin. Joku kaivaa hattaran saatuaan rahapussia, kunnes kuulee, että niitä saa aivan ilmaiseksi. Hänen ihmetyksensä on suuri.
Juhan mielestä parasta Urbaanissa unelmassa on se, että uskovat saavat osoittaa ihmisille lähimmäisen rakkautta käytännön teoin.
- Itse lähdin mukaan tähän palvelutempaukseen, koska halusin haastaa itseäni siihen, että uskaltautuisin lähteä liikkeelle ja tehdä jotain käytännön tekoja toisten hyväksi.

Iltapäivällä on aika sammuttaa hattarakone ja korjata värit ja paidat talteen. Vielä silloinkin palvelupisteen ympärillä liikkuu uteliaita ihmisiä, jotka haluavat tietää, mitä siellä tapahtuu. Heille kerrotaan Urbaanista unelmasta ja niin he lähtevät iltatilaisuuskutsut hyppysissään jatkamaan lauantaipäivän viettoaan.

Teksti ja kuvat: Karoliina Karjalainen

Kuvateksti 1: Mikael ja Said innostuivat paitojen tuunauksesta
Kuvateksti 2: Hattarat saavat muotonsa Aino-Maija Sahimaan ja Juha Kemiläisen käsissä

Kalevi Lehtinen puhui ristin merkityksestä

2008-08-09T08:56:00.013+03:00

Kalevi Lehtinen saapuu perjantai-iltana jäähallin lavalle mahtavien aplodien saattelemana Samuli Edelmannin virsikonsertin jälkeen. Lehtistä kuultiin jäähallissa jo keskiviikkoiltana ja kansa tietää, että hän osaa puhua nuorille ja vanhoille suoraan sydämeen.

”Samulin ensimmäinen virsi ’Oi Herra jos mä matkamies maan’ nosti esiin minussa jotakin tosi syvältä 40 vuoden takaa”, Kalevi Lehtinen kertoo. ”Tein silloin nuorisotyötä pääkaupunkiseudulla. Kävimme nuorten musiikkiryhmän kanssa säännöllisesti eräässä lastenkodissa. Joukossa oli joitakin tosi villejä nuoria, jotka saivat aikaan paljon pahaa. Mutta kun puhuttiin Jeesuksesta, he kuuntelivat todella tarkkaan.”

”Kerran kysyin, mitä he haluaisivat kuulla. Ja yllätyksekseni ne valitsivat juuri tuon Samulin laulaman ensimmäisen virren. Ihmettelin, miksi he halusivat kuulla lähinnä hautajaisvirtenä tunnetun laulun. Mutta sitten kun laulussa päästiin kohtaan ’Muut kaikki hylkää, vaan sinä et’, näin kyyneliä niiden lasten poskilla. He olivat kokeneet hylkäämisen, hehän olivat lastenkotilapsia. Jeesus ei hylkää. Hän oli vastaus lasten kaipuuseen.” Suomessa monilla on paha olo. Masennuslääkkeitä syödään ehkä eniten maailmassa.

Kalevi Lehtinen kertoo eräästä saksalaisesta kylästä, jossa vuonna 1566 nousi uskonnon vastainen kansaliike. Ryhmä sen edustajia kivitti kirkossa olevaa veistosryhmää, joka kuvasti Golgatan tapahtumia. Kivi osui keskimmäiseen ristiin, niin että risti katkesi, muu osa veistosryhmästä on paikalla tänäkin päivänä. Mutta se on torso. Ilman ristiä puuttuu se mikä kokosi kaiken yhteen.

”Se on kuva meidän maailmastamme, jossa näkyy kaikki pahoinvoinnin elkeet: köyhyys, asuntopula, alkoholismi, koulukiusaaminen, terrorismi, ydinaseet, tyhjyys, kuolemanpelko jne. Ainoa mahdollisuus saada järkeä tähän maailmaan on se, että Jeesuksen risti tulee taas paikalleen kaiken keskukseksi”, Kalevi Lehtinen sanoo.

Hän nostaa esiin kuusi kohtaa ristin merkityksestä modernille ihmiselle:

1. Risti on viesti, että Jumala rakastaa sinua. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoan poikansa kuolla hirvittävän kuoleman ristillä puolestamme, kun vielä olimme syntisiä.
2. Risti näyttää synnin vakavuuden. Syntiongelmaa ei ole voitu ratkaista ilman ristiä. Ei ole mitään merkitystä sillä, osaatko hypätä korkeutta 30 cm vai 6,14 m, olemme silti kaikki yhtä kaukana Jumalasta. Maailman rangaistus, sinun ja minun, pantiin Jeesuksen harteille. Kun Jeesusta pilkattiin ja ruoskittiin, Jumalan sydän vavahti. Miksi Jumala otti tuskan kärsittäväkseen? Jotta sinä pääsisit synnin orjuudesta.
3. Jeesus samastuu meihin. Hän alensi itsensä meidän ihmisten kaltaiseksi. Hän koki surua, asunnottomuutta, oli pakolainen, vainottu, kidutettu jne. Hän tietää, miltä meistä tuntuu.
4. Jeesus voitti kuoleman ristillä. Kuolema on synnin palkka. Jeesus oli synnitön, siksi kuolema ei voinut pitää häntä.
5. Risti kokoaa Jumalan lapset yhteen. Risti yhdistää 2 mrd. kristittyä maapallolla.
6. Risti on kuva tienristeyksestä. Kun kuuntelee kertomusta Jeesuksen rististä, on tehtävä valinta. Kaita tie vie elämään, lavea kadotukseen.

”Tänä iltana olemme tienhaarassa. Jeesus on läsnä Pyhässä Hengessä täällä. Hän sanoo sinulle: ’Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä tulen ja aterioitsen hänen kanssaan.’ Mitä haluat tehdä kun Jeesus tulee lähellesi? Torjutko, vai otatko hänet vastaan. Tärkeintä ei ole se, missä olet nyt, vaan se mihin tahdot mennä?”

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvateksti: "Ainoa mahdollisuus saada järkeä tähän maailmaan on se, että Jeesuksen risti tulee taas paikalleen kaiken keskukseksi”, Kalevi Lehtinen sanoo.

Unelma-tiimi toivontuojana sotaveteraaneille

2008-08-08T01:01:00.010+03:00

Kaunialan sotavammasairaalan voimistelusaliin köpöttelee pikku hiljaa kepin tai rollaattorin kanssa kulkevia veteraaneja. Hoitajat kärräävät monia rullatuolilla. Paikalle tulleet noin 40 henkeä saavat käsiinsä Kaunialan lauluvihon ja aloitamme yhteislaululla.

Tiiminvetäjä Kirsi Hann säestää kitaralla tuttua laulua ”Vanha merimies muistelee.” ”Täällähän on selvästi kuoromiehiä”, hän kehuu ja jatkamme ”Uralin pihlajalla”. Kirsin mielestä se oli vähän surumielinen laulu. ”Iloa ja toivoa me olemme tulleet tänne tuomaan”, hän muistuttaa. Ja niin kajahtaa yhteislauluna ”Mun kanteleeni kauniimmin”.

”Harvinaisen kaunis ääni”, kiittelee nainen takanani. Toinen ihastelee, että laulun sanat on painettu isoilla kirjaimilla, näkee hyvin.

Sitten aloittaa Ilotuliryhmä Espoon ja Kirkkonummen King's Kidseistä tanssi- ja lauluesityksensä laululla ”Taivaan isän hommissa”. Naama leviää katsojillakin väkisin leveään hymyyn. Laulamme mukana vieressäni istuvan unelmalaisen Annukka Hanhijärven (15) kanssa täysin palkein. Utelen supisten, miten hän osaa ihan kaikki laulut. ”Ne ovat Jippii-lauluja, hän kuiskaa takaisin. Annukan koko perhe, vanhemmat ja kuusi lasta, kuuluu Jippii-kuoroon, joka pitää konsertin Urbaanissa unelmassa sunnuntaina klo 14.30.

Ilotuliryhmän pantomiimiesitys synnistä, sen seurauksista ja rukouksen voimasta saa Annukan hytisemään naurusta. Tytöt näyttelevät todella hyvin.

Ulkoilemaan lähdettäessä alkaa sataa tihuuttaa. Nopeimpien kanssa ehditään tehdä pikku kierros rullatuoleilla tai kävellen tihkuttelusta huolimatta. Pari rullatuolipotilasta jää saattajineen ulko-oven katoksen alle haukkaamaan happea.

Aarro Lehtola Salosta kertoo tulleensa Kaunialaan hoitojaksolle kaksi viikkoa sitten. Kuula räjähti hänen polvensa yläpuolella sodassa, mutta pyörätuoliin hän joutui vasta 3-4 viikkoa sitten. Hoitaja Daniel Hill kärrää juttuporukkaan puheliaan miehen, jolla on metka nimi Matti Mansikka. ”Saa maistaa”, hän velmuilee. Tartun haasteeseen ja kysyn, saanko halata. Ja niin teemme. Palkaksi saan kaksi mojovaa pusua poskelle. Sillä lailla tultiin tutuiksi ja siirryttiin luontevasti teitittelystä sinutteluun.

Matti Mansikka on Karjalan poikia, kotoisin Viipurin läheltä. Hän menetti sodassa oikean kätensä. Matilla on huumorintajua ja silmää naiskauneudelle. ”Mistä noin komia mekko?” hän kysyy tiiminvetäjältä. Naiskauneutta saadaan lisää, kun parin viikon hoitojaksolla Kaunialassa viipyvä veteraanin leski Anja Tamminen liittyy joukkoon jutustelemaan. Hän ilahtuu kun kuulee Matin puhuvan: ”Ai, ootko sie Karjalasta, sieltähän miekin olen, Elisenvaarasta. ”Se on kaunis paikka, Matti tietää. Tätini asui siellä.”

Matti on käynyt Kaunialassa joka osastolla hoidossa. Hän ei tiedä itsekään, kuinka kauan hän on täällä ollut. ”Taidan joutua jäämään”, hän toteaa ja katsoo vakavasti suoraan silmiin.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1. Ilotuliryhmä vauhdissa
Kuva 2. Porinaryhmässä vasemmalta Aarro Lehtola, Kirsi Hann, Matti Mansikka ja Daniel Hill.

Upeaa ylistystä Varustamossa

2008-08-07T09:46:00.007+03:00

Urbaanin unelman tiimiläiset viettävät päivittäin pari tuntia Varustamossa ennen kuin he lähtevät palvelupisteisiinsä eri puolille pääkaupunkiseutua. Varustamossa saadaan opetusta sekä vietetään aikaa rukouksessa ja ylistyksessä. Ensimmäisessä Varustamossa keskiviikkona ylistyksenjohtajana toimi David Lyle Morris Uudesta-Seelannista.

Davidin ääni on sointuva ja kirkas, mutta samalla kertaa hyväilevä ja pehmeä. Hänen olemuksensa loistaa rauhaa ja iloa. Ylistys ikään kuin imee koolla olevat 250 tiimiläistä soljuvaan hengenvirtaan. Laulamme englanniksi, mutta se ei tunnu haittaavan hyvin koulutettuja suomalaisia nuoria eikä vanhempiakaan tiimiläisiä. Ylistystä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.

Davidilla on yllätys meille. Hän oli edellisenä iltana kirjoittanut uuden laulun. ”Laulu syntyi suomalaisella kesämökillä Esterin kirjan pohjalta", kertoo David. ”Esterillä oli mahdollisuus pelastaa kansansa, mutta se edellytti kuninkaan luo menemistä ja hänen sydämensä koskettamista. Teko vaati rohkeutta, sillä kuninkaan luo meneminen saattoi merkitä kuolemaa. Mutta Ester meni pelastaakseen kansansa.”

”Tämä on rukous tälle viikolle. Se on rukous Helsingin ja Suomen puolesta”, sanoo David. Ja niin laulu saa ensi esityksensä Urbaanin unelman Varustamossa. Laulussa vedotaan Kuninkaan armoon ja uskollisuuteen kansamme puolesta. Ihana laulu. Toivottavasti saamme kuulla sen myös lauantain myöhäisillassa, kun David Lyle Morris konsertoi Helsingin Jäähallissa. Hän on mukana myös pitkin viikkoa ohjelman lomassa.

David on kotoisin Uudesta-Seelannista. Hän soittaa akustispohjaista rokkia, jossa on vivahteita Uuden Seelannin maori-kulttuurin ja Tyynen meren -alueen (Fidži-saarten) musiikkikulttuurin lisäksi myös perinteisestä kirkkomusiikista. Varustamon päätteeksi David lähettää tiimiläiset matkaan Uuden-Seelannin alkuperäiskansan Maorien rytmikkäällä siunauksella.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: David Lyle Morris Urbaanin unelman Varustamossa 6.8. Helsingin Saalem-seurakunnassa.
Kuva 2: Tiimiläiset lähtevät palvelemaan levosta käsin.

Espalla kylvetään iloa

2008-08-07T01:24:00.009+03:00

Haluatko keskustella? Kaipaatko rukousta? Tarvitsetko halauksen? Kaikkea tätä on tarjolla ilmaiseksi Urbaanin unelman kohtaamispaikassa Esplanadin puistossa. - Ilman muuta, tätä pitää kokeilla ensimmäiseksi, päätän.

Paikalle tullessani tiimiläiset taistelevat telttakatoksen pystytyksen kimpussa. Se ei näytä ihan helposti sujuvan, vaikka tiimin vetäjän 11-vuotias veljenpoika Jaakko olikin neuvonut Kristiina Erikoiselle pystytyskikat.

Ilman telttaakin ”asiakkaita” oli jo ehtinyt käydä. Maila Kukkonen kertoo, että hetkeä aiemmin paikalla oli pyörinyt nelilapsinen perhe. ”Kaikki saivat tikkarin ja isä otti kuvankin, kun lapset olivat tiimiläisten kainalossa.”

Seitsenhenkinen saksalaisryhmä miettii viereisellä penkillä, mitä teltan edessä olevassa taulussa sanotaan. Teksti on sekä suomeksi että englanniksi, mutta englanninkielinen lause ”Longin for a hug?” (kaipaatko halausta) tuottaa vaikeuksia. ”Mitä on hug?” kysyy vanhemmanpuoleinen herra minulta. Näytän hänelle - halaan oikein lämpimästi. ”Tämä on hug.” Hän on mielissään. Seurue lähtee kohti ruotsinlaivaa toivotellen tapahtumallemme menestystä.

Katos saadaan pystyyn ja pääsen lämpimään halaukseen minäkin. Minut istutetaan oikein ”Leelian lepotuoliin” ja puolestani rukoillaan. Ihania sanoja, yltyvän ilon kupliessa rukoilijoiden huulilta. ”Se, mitä me kylvetään on iloa, sillä Jumalan valtakunta on iloa tulvillaan”, kertovat rukoilijat naurussa suin.

Seuraavaksi tupsahtaa 3-vuotias Marvin rukoilijoiden syliin. Minäkin saan häneltä halauksen. Marvinin mummo selittää, että poika asuu Singaporessa ja on vain käymässä neljä viikkoa mummon luona Suomessa. Marvin rakastaa halaamista, sillä siinä kulttuurissa halataan paljon.

Kohtaamispaikan vierestä kulkee paljon turisteja, joita tiimiläiset palvelevat sujuvasti kolmella kielellä: suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Maila Kukkonen polottaa yllättäen kaksi lausetta venäjäksi. ”Mitä se tarkoittaa?” kysyn. ”Se tarkoittaa Jeesus rakastaa Sinua ja Jumala rakastaa sinua. Sanoin niin äsken ohi kulkevalle venäläiselle miehelle. Mies nyökkäili da, da ja hymyili aurinkoisesti”, Maila kertoo. Hänen mielestään miehen naamasta näki, että hän oli kärryillä siitä, mistä oli kyse. Maila oli oppinut jonkin verran venäjää parin viikon aktiomatkalla Marinmaalla kuusi vuotta sitten ja kaivoi nyt sanat selkäytimestään.

Kristiina Erikoinen sanoo tunnistavansa ihmisten kaipauksen. ”On uteliaisuutta ja kaipuuta, mutta ei uskalleta tulla. Meidän täytyy vain mennä rohkeammin heitä kohtaamaan”, Kristiina toteaa.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: Kohtaamispaikkaa pystytetään
Kuva 2. Marvin rakastaa halaamista.

Valmiit, paikoillanne, hep!

2008-08-06T01:12:00.004+03:00

Pääkaupunkiseudun Urbaani unelma 2008 -palvelutapahtuma pyörähti käyntiin tiiminjohtajien koulutuksella Helsingin Vapaaseurakunnassa tiistaina. Huomenna 6.8.2008 tiiminjohtajat saavat ohjattavakseen 250 tiimiläistä. Viisi päivää vapaaehtoiset tiimiläiset puurtavat yli 40 palvelupisteessä eri puolilla pääkaupunkiseutua. Miksi?

"Tapahtuman sydän on palvelu", muistutti Urbaanin unelman päätoimikunnan puheenjohtaja Jussi Miettinen. "Seurakuntalaiset ovat heränneet yksinkertaiselle asialle: he tahtovat tehdä hyvää, palvella." Palveluherätys on Miettisen mukaan käynnissä eri puolilla maailmaa. Raamatussakin sana palvelija esiintyy jossakin muodossa joka 8.nnessa jakeessa. Palveleminen on kristityn ihmisen ytimessä. Palvelulla kerromme, että välitämme pääkaupunkiseudun asukkaista.

Urbaanissa unelmassa 40 kristillistä seurakuntaa ja yhteisöä palvelee yhdessä. Järjestävien yhteisöjen määrä on lisääntynyt 100-prosenttia viime vuodesta, jolloin pääkaupunkiseudulla vietettiin ensimmäistä Urbaania unelmaa. Jussi Miettinen kertoi, että pääkaupunkiseudun hengellistä tilannetta tuntevien mielestä ilmassa on jotakin vastaavankaltaista kuin vuonna 1987, kun Billy Grahamin Missio Helsinki kokosi seurakunnat yhteiseen tapahtuman taakse.

Miettinen korosti kahta pilaria, johon rakkaus ja käytännön työ nojaavat: rukous ja verkottuminen eli yhteistyö. Hän kehotti rukoilemaan vielä enemmän yhteisöjä mukaan kristittyjen yhteiseen kaupunkitapahtumaan tulevina vuosina. Kristittyjen yhteys on niin tärkeää, että Jumala on määrännyt siunauksensa sinne, missä kristittyjen yhteys toteutuu.

Urbaanin unelman ideologia ei ole uutta. Alkuseurakuntakin palveli, rakasti ja antoi omastaan. Teot puhuvat enemmän kuin sanat. Jussi Miettinen totesi, että Urbaanin unelman perusiskulause voisi olla Franciscus Assissilaisen kehotus: Menkää kaikkeen maailmaan, palvelkaa, kertokaa evankeliumi, ja jos on tarpeen, käyttäkää sanoja.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvateksti: Tiiminjohtajat saivat viimehetken evästystä palvelutapahtuman toteuttamiseen

Urbaanissa unelmassa kohdattiin ihmisiä hyvien tekojen kautta

2007-08-14T22:05:00.002+03:00

Pääkaupunkiseudun ensimmäinen Urbaani unelma -tapahtuma päättyi 12.8.2007. Sen ytimen muodostivat eri puolilla pääkaupunkiseutua järjestetyt lukuisat palvelutempaukset, joissa palveli 22 tiimiä. Tapahtuman kohokohtana olleet Näky United -illat Helsingin Jäähallissa, pääpuhujanaan legendaarinen julistaja Nicky Cruz, kokosivat viiden päivän aikana arviolta 15 000 kuulijaa.

Yli 200 tiimiläistä siivosi puistoja, tarjosi kahvia, vohveleita tai hattaroita ohikulkijoille, lankkasi kenkiä, antoi niskahierontaa, pakkasi kauppakasseja, korjasi polkupyöriä jne. Tapahtumien joukossa oli myös lastentapahtumia ja katujuhlia. Palvelutapahtumia oli noin 40, mutta todellisuudessa niiden määrä oli moninkertainen, sillä monessa palvelupisteessä oli miehitys useana päivänä viikossa.

Jäähallin tapahtumista vastanneen koordinaattorin Katri Pyykkösen mukaan Urbaani unelma -palvelutapahtuma siihen kuuluvine Näky United -iltoineen oli onnistunut tapahtuma kokonaisuudessaan.

- Tässä toteutui kristittyjen yhteys monella tapaa. Oli mahtava kuulla niiden tiimiläisten kiitos ja innostuneisuus, jotka olivat ensimmäistä kertaa tämäntapaisessa yhteistyössä mukana.

- Näky United -illat tavoittivat nuoret ja nuorenmieliset. Kiitos siitä puhujille Riku Rinteelle ja Nicky Cruzille sekä musiikista vastanneille bändeille ja tanssijoille. Tärkeintä tietenkin oli, että moni otti Jeesuksen vastaan vapahtajanaan ensimmäistä kertaa - sanoma meni perille.

Palvelutapahtumakoordinaattori Mika Jantunen on ylpeä tiimiläisistä.
- He ovat minun sankareitani. Tiimiläiset näkivät valtavasti vaivaa tinkien jopa nukkumisesta ja saivat paljon hyvää aikaan. Heillä oli monia koskettavia kohtaamisia. Palvelutapahtumissakin satunnainen ohikulkija saattoi löytää tien Jeesuksen yhteyteen.

Jo Turun Urbaaniin unelmaan viime kesänä osallistunut tiimiläinen Saara Mäkelä, 16 v, sanoo:
- Juuri tällaista evankelioimisen pitäisi olla. Raamatussa sanotaan, että meidän pitäisi rakastaa ja meidät tunnetaan rakkaudesta. Ihmisten palvelu juuri on rakastamista.

Tiimiläisten työn mahdollistivat taustajoukkoina toimineet talkoolaiset, jotka huolehtivat mm. majoituksesta ja ruokailusta. Kun kaikki vapaaehtoistyötä tiimeissä tai talkoolaisina tehneet lasketaan yhteen lukuisten yhteistyökumppaneiden kanssa päädytään yli 350 henkilöön.

Palvelutapahtumien yhteydessä jaettiin kaikkiaan lähes 20 000 lahjapussia, joka sisälsi mm. 80-sivuisen evankelioivan Dynamite -lehden ja Näky United -tilaisuuksien juhlaohjelman.

Mika Jantunen haastaa seurakuntia ottamaan Urbaanin unelman viestikapulan vastaan ja lähtemään kaduille palvelemaan!

Teksti: Else Leino
Kuva: Jani Laukkanen

Kuvateksti: Kaikki tiimit osallistuivat vuorollaan siivoukseen.

Ilosanomaa viedään rullaten

2007-08-14T21:42:00.000+03:00

Urbaani unelma -tapahtuman viimeisenä päivänä sunnuntaina taivas repeää Espoossa - sataa kaatamalla. Kannattaako tästä nyt Kaivopuiston skeittiparkkiin enää vaivautuakaan? Soitto skedetiimin vetäjälle Sami Kemppaiselle panee liikettä töppösiin: Kaivarissa paistaa aurinko täydeltä terältä, niin kuin Urbaanin unelman jokaisena päivänä.

Kaivopuiston skeittiparkin kupeessa meri lepää tyynenä sunnuntairauhassaan. Skedeparkissa on grilli kuumana. Tarjolla on makkaran ohella kahvia, mehua ja karkkeja. Lauantaina tarjoilusta kävi nauttimassa peräti 300 skeittaajaa. Urbaanin unelman kunniaksi parkissa on voinut myös kokeilla rullausta lainalaudoilla.

- Kyllä porukat ovat tykänneet, kun jotakin saa ilmaiseksi. Ja mutustellessa on voitu jutella mukavia. Monet ovat sanoneet, että on hyvä kun seurakunnat tulevat sinne, missä ihmiset ovat. On saatu jopa rukoilla joidenkuiden kanssa, kertoilee Kemppaisen Sami.

Urbaanin unelman aikana parkissa on isännöinyt Gospelboarders (kristityt lautailijat), johon Samikin kuuluu. Porukka vie ilosanomaa rullaten, lumilautaillen tai vaikkapa vesi- tai purjelautaillen. Gospelboardersien toinen Sami, Sami Vallius nähdään kesällä päivittäin vesilautailemassa. Se on vesihiihtoa lumilaudan tapaisella laudalla, jossa otetaan vauhtia veneen peräaallosta. Homma vaatii painavan veneen.

Tällä kertaa Sami Vallius tasapainoilee slacklinella eli muutaman kymmenen senttimetrin korkeuteen pingoitetun tukevan nauhan päällä – ilman lautaa. Slackline on Sami Valliuksen mukaan uusi laji tasapainotreeniä varten. Tasapainonhallinta on lautailulajeissa välttämätön taito.

Kaivopuiston skeittiparkissa nähdään myös jonkinmoinen harvinaisuus, tyttö skeittilaudalla - ja peräti kaksin kappalein. Hanna-Leena Latvala ja Senja Janatuinen kertovat harrastaneensa skeittausta noin vuoden, ja hekin kuuluvat Gospelboarderseihin. Hanna-Leena oli innostunut lajiin skeittareiden Mekassa Barcelonassa, jossa hän oli vaihdossa viime syksyn.

Senjan mukaan tyttöskeittarit eivät ole niin harvinaisia kuin ehkä luullaan. Laji vaan on tyttöjen mielestä sen verran vaikea, että tytöt skeittaavat mieluiten myöhään yöllä tai aamuvarhain, jolloin heidän kohellustaan ei nähdä.

- Nyt olemme kuitenkin perustaneet tyttörullalautailijoiden yhdistyksen, joka kuuluu Rullalautaliittoon, kertoo Senja.

Vauhdikkaista lautailulajeista voit lukea lisää netistä www.gospelboarders.com.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva1: Hanna-Leena Latvala (vas.) sekä Senja Janatuinen yrittävät opettaa kuvaajalle, missä kohtaa pitää painaa kameran laukaisinta, jotta saadaan vauhdikkaita kuvia. Kuten näkyy: opittavaa riittää skeittarin äidilläkin.

Kuva 2: Sami Vallius tasapainoilee slacklinella.

500 hattaraa puolessatoista tunnissa

2007-08-12T10:34:00.000+03:00

Hattaratiimi kehräsi lauantaina 500 hattaraa puolessatoista tunnissa Esplanadin puistossa. Homma näytti niin kiehtovalta, että ohikulkijatkin innostuivat auttamaan.

- Eräs venäläinen tyttö ilmestyi paikalle. Hänen junansa lähtöön takaisin kotimaahan oli aikaa kolme tuntia, joten hän kysyi voisiko tulla auttamaan tiimiä odotusaikanaan. Hän sitten pussitti lahjapusseja kokonaisen tunnin. Tyttö ei edes uskonut Jumalaan. Saimme rukoilla hänen puolestaan, kertoo Henna Karjalainen Espoosta, yksi tiimiläisistä.

Hattarapiste oli Suur-Helsingin seurakunnan palvelupiste ja seurakunnasta tuli yllättäen myös eräs äiti kahden 4-7-vuotiaan tyttärensä kanssa kojulle auttamaan. Pikku tytötkin pussittivat lahjapusseja ja pyörittivät hattaroita. Molemmat lapset ottivat pusseja mukaansa lähtiessään jakaakseen niitä eteenpäin matkan varrella.

Kaikkiaan lahjapusseja jaettiin Urbaanin unelman aikana vajaat 20 000 kpl. Pussissa oli 80-sivuinen evankelioiva Dynamite-lehti, jonka sisäkannessa oli ilmoitus Urbaanin unelman iltatilaisuuksista Helsingin Jäähallissa sekä mm. juttu tapahtuman pääpuhujasta Nicky Cruzista. Lisäksi oli näiden Näky United -iltojen ohjelmalehti.

Tiimiläisten pitäessä pakollista taukoa sillä välin, kun oltiin hakemassa lisää sokeria uuden hattararumban aloittamiseksi, kojulla poikkesi monta ihmistä kysymässä, milloin hattaroita saa. Eräs mies ei tajunnut, että raaka-aineet olivat tilapäisesti loppu ja huomautti tytöille:
- Jos haluatte saada sanomanne perille, teidän tulisi olla aktiivisempia. Nythän ihmiset joutuvat kysymään, mitä tässä tapahtuu.

Eihän siinä auttanut muu kuin hymyillä vienosti ja sanoa, että se juuri onkin tarkoitus.

Lopulta saatiin lisää sokeria ja vielä 150 onnellista pääsi nauttimaan hattaraherkusta.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuva: Hattaratiimiläisiä tauolla, vasemmalta Pinja Varonen, Laura Jantunen, Henna Karjalainen ja Riina Kurunmäki.

Cruzin dramaattinen tarina kosketti

2007-08-12T08:52:00.000+03:00

Nicky Cruz kertoi lauantaina jäähalliin kokoontuneelle reilulle neljälle tuhannelle kuulijalle hirvittävästä lapsuudestaan Puerto Ricossa noitaäidin ja saatananpappi-isän kanssa. Vanhempien fyysinen ja henkinen väkivalta murtautui Nicky Cruzista ulos raivoisana väkivaltana Maumau -jengin johtajana New Yorkin kaduilla.

Sitten Cruz löysi itsensä maalaispastori David Wilkersonin kokouksesta.
- Hän puhui Jumalan rakkaudesta. Uhkasin tappaa hänet, jos hän vielä sanoo jotain. Kukaan ei ollut koskaan sanonut minulle, että tapa vain ja pilko tuhanneksi palaksi. Wilkerson vielä lisäsi, että jokainen lihan pala tulisi huutamaan: ”Jeesus rakastaa sinua, Nicky! Et voi koskaan tappaa rakkautta.”

- Kahden viikon aikana sanat, ”Jeesus rakastaa sinua”, soivat päässäni joka paikassa. Sitten paras ystäväni Israel kutsui minut Wilkersonin kokoukseen. Otin 75 jengiläistä turvamiehikseni. Paikalla oli myös vihollisijengi. Laitoimme ranttaliksi.

- Wilkerson puhui 7 minuuttia, 5 minuuttia oli tylsää, kaksi minuuttia sai huomioni. Ensimmäistä kertaa kuulin Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kukaan ei taistellut hänen puolestaan. Jengissä ei tämä tapahtuisi, me kaikki mentäisiin tappeluun yhdessä. Sotilaat pahoinpitelivät hänet. Silti hän sanoi, anna heille anteeksi. En ollut ikinä kuullut, että Jeesus oli kuollut minun puolestani. Aloin itkeä.

- Paras ystäväni Israel antoi elämänsä Jeesukselle. Suljin silmäni. Kipu alkoi nousta mahasta ylöspäin, tuska kuristi kurkkuni. ”En luovuta, en anna tämän kivun pettää minua.” Yhtäkkiä tulivat hiljaiset kyyneleet, ja vapisin. Tajusin olevani polvillani ja itkin ääneen. Wilkersonkin itki ja sanoi, että Jumala rakastaa minua.

- Olin ensimmäistä kertaa peloissani. En nähnyt Jumalaa, mutta koin hänen läsnäolonsa. Peloissani, halusin kysyä häneltä yhden kysymyksen. Jos Jumala vastaisi siihen, seuraisin häntä. Tiesin, että olin todella paha. Kysyin, rakastatko minua? Sitten yhtäkkiä, koin hänen sanovan, rakastan sinua Nicky. Ja minusta tuli armon kerjäläinen: anna anteeksi, auta minua! Ja hän auttoi. Olin vapaa kuin lintu. Demoni oli ajettu ulos.

- Jeesuksen veren voima mursi kirouksen, sen seurauksena äiti ja isä ja 13 veljeäni ja siskoni antoivat elämänsä Jeesukselle. Cruzin perhe pääsi viimein vapaaksi.

Kuvateksti: Suhen johtaman ylistyksen aikana monet ylistivät lavan edessä.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Suu makeaksi Sörkän metroasemalla

2007-08-12T08:42:00.000+03:00

Sörnäisten metroasemalla on ollut neljän päivän ajan Helsingin City -seurakunnan ja Vineyard-seurakunnan yhteinen vohveli- ja kahvikoju. Se on selvästi rauhoittanut laitapuolen kulkijoita houkuttelevaa aluetta.

- Poliisit ja vartijat ovat sanoneet, että teette hyvin. Heidän mielestään paikka on nyt rauhallisempi kuin tavallisesti, vaikka ihmisiä kulkee asemalla massoittain, kertovat tiimiläiset.

Kahvin ja vohveleiden kulutuksen määrästä on helppo laskea, että palvelupisteessä on päivittäin saanut suun makeaksi noin 200 henkeä.

- Kahvitiiminvetäjä Hilkka Halonen kertoo, että alkuviikosta kävi paljon vanhuksia kahvilla kauppareissunsa yhteydessä, sillä viereisessä S-marketissa on koko tapahtuman ajan ollut pari tiimiläistä pakkaamassa kauppakasseja ja ohjaamassa sen jälkeen kojulle. Vanhempi sukupolvi on 80-prosenttisesti tiennyt, kuka Nicky Cruz on ja ovat lukeneet hänen kirjansa, samoin narkkarilta näyttäneet kojun tarjonnasta nauttineet.

- Kojun antimet ovat olleet joillekuille enemmän kuin virkistyshetki. Kojulla tuli ravituksi mm. paidaton mies, jonka omistama ainoa paita oli revennyt. Hän ei ollut syönyt moneen päivään ja oli kiitollinen kahvista ja pullasta.

- Ihmiset ovat ihmetelleet, miksi me teemme näin. Olemme kertoneet, että haluamme lähteä liikkeelle rakkaudesta, ja ihmiset ovat sanoneet tuntevansa rakkauden tässä. Saatiinpa kojulla viikon varrella iloita siitäkin, että kaksi liki 80-vuotiasta antoi kojulla elämänsä Jeesukselle, Hilkka hymyilee.

- Kaiken kaikkiaan ihmiset ovat kokeneet, että olemme ihmisiä ihmisten rinnalla ja kävijät ovat saaneet puhua kuin ihminen ihmiselle, Hilkka summaa.
Itsekin kojulla käväisseenä sain olla kuulevana korvana ihmiselle, joka kertoi avoimesti elämäntarinansa.

Hilkka iloitsee myös siitä, että City-seurakunnan kulmalla sijaitseva asukaspuisto on tapahtuman myötä toivonut, seurakunnalta ohjelmaa jatkossakin. Näin puisto rauhoittuisi viikonloppuna alueen asukkaiden lasten käyttöön. Alustavasti on jo sovittu jonkin jouluisen illan järjestämisestä asukaspuistossa.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Kuva 1: Urbaanin unelman palvelupiste Sörnäisten metroasemalla on tarjonnut neljän päivän aikana kahvia, pullaa, mehua ja vohveleita yhteensä noin 800 ohikulkijalle.

Kuva 2: Meilahden englantilaisessa koulussa opettava Steve Jacob keskusteli kahden palvelupisteen nurkalla asuvan muslimin kanssa. Miehet murehtivat sitä, että poliitikot käyttävät heidän kotimaassaan Irakissa uskontoa hyväkseen ja vääristävät sen sisällön.

Lasten tapahtuma Paloheinässä oli unelma

2007-08-11T22:50:00.000+03:00

- Äiti, tää oli kivaa! Mä haluun mennä seuraavaks tonne! hihkui pikkupoika mönkijällä ajamisen jälkeen. Vieressä oli hevosratsastusta, kaksi tramboliinia ja vesi-ilmapallonheittokilpailu. Lasten unelma -tapahtuma kokosi satoja lapsia vanhempineen Aulikin puistoon Paloheinässä.

Pääkaupunkiseudun Urbaani unelma -tapahtuman palvelutempauksena lastenjuhlien tarkoituksena oli tuottaa iloa erityisesti lapsille. Kuudentoista toimintapisteen joukossa oli myös askartelua, kasvomaalausta, saippuakuplien puhaltelua, temppuratoja ja korikiipeilyä. Lavalla esiintyivät rap-artisti Pesso, JoyKids-tanssiryhmä ja Jippii-ryhmä. Ruokateltassa tarjottiin ilmaista grillimakkaraa, jäätelöä ja pullakahvit.

Adelina Viljamaa, 11, ja Alli Torsti, 12, osallistuivat korikiipeilyyn ensimmäistä kertaa. Molemmat kasasivat melkein 30 koria ennen, kuin torni romahti. Tyttöjen olemus kertoi, että kivaa oli.
- Me yritetään käydä kaikissa pisteissä, tytöt kertoivat ja juoksivat jo seuraavaan pisteeseen.

Korikiipeilyn koreja keräävä IT-alan ammattilainen Aku Hakala Risteyspaikkaseurakunnasta oli haaveillut tällaisesta lastentapahtumasta jo jonkin aikaa.
- Olemme uskovina itse vastuussa monista meihin kohdistuvista ennakkoluuloista. Haluamme murtaa muureja tulemalla ulos. Seurakunnan on oltava elämän näköinen. Elämään kuuluu paljon hauskaa ja iloista.

Rahoitusalalla työskentelevä talkoopäällikkö Ari Nironen mittaili jalkapallon potkun nopeutta maalin takana.
- Joskus evankelioimisesta on sellainen tuntu, ettei tämä ole minun juttuni, mutta tämä täällä on kivaa. Sekä aikuisilla että lapsilla on täällä kivaa.

Kuvateksti:
Crossia harrastava Olli Rekonen, 10, revitti mönkijällä.
Adelina Viljamaan, 11, torni kaatui 30. korin kohdalla.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Luonnollisesti yliluonnollinen

2007-08-11T22:44:00.000+03:00

Suomen ensimmäisen , vuonna 2006 Turussa järjestetyn Urbaanin unelman koordinaattori Markus Nikkanen rohkaisi tiimiläisiä pääkaupunkiseudun UU:n viimeisessä varustamossa lauantaina.

Nikkanen painotti, että Jeesus on esimerkkimme evankelioimisessa. Hän julisti Jumalan valtakuntaa teoin ja sanoin sekä Pyhän Hengen voimassa.

- Hän osoitti todeksi valtakunnan läsnäolon tekojen kautta. Diakonia ja evankelioiminen kuuluvat yhteen. Uskon, että meidän tulisi ensin antaa ihmisille kokemus evankeliumista ja sitten vasta puhua siitä.

- Pyhän Hengen vaikutus on tärkein asia evankeliumin julistamisessa. Pyhä Henki annettiin evankeliumin julistamista varten, eikä uskovien omia ”pippaloita” varten. Vain Pyhä Henki voi synnyttää ihmisen uudesti Jumalan lapseksi. Anna Pyhän Hengen johdattaa sinua. Ole luonnollisesti yliluonnollinen!

Teksti: Maarit Eronen

Anteeksi antaminen murtaa kiroukset

2007-08-10T23:49:00.000+03:00

Perjantai-iltana Nicky Cruz, joka tunnetaan 12 miljoonaa myyneestä kirjastaan Juokse, poika, juokse, veti Helsingin jäähalliin 3 500 ihmistä. Vielä 68-vuotiaana hänen tarinansa, jota hän on kertonut 40 vuoden aikana joka puolella maailmaa, puhutteli vahvasti.

Nicky Cruz on omakohtaisesti kokenut, että anteeksiantaminen ei ole tunnetta vaan se on valinta.

- Minä en saanut valita vanhempiani. Sen valinnan teki Jumala. Äiti oli noita Puerto Ricossa, isä saatanan pappi. Äiti hakkasi minua julmasti pienestä asti. Hän sanoi kiroavansa päivän, jona synnyin. Melkein tein 9-vuotiaana itsemurhan. Vihasin äitiä.

- Karkasin New Yorkiin. Minulla oli kaduilla raivokas maine, ihmiset pelkäsivät minua. Tiesin, etten eläisi yli 20-vuotiaaksi. Mutta Jeesus on rakkaus, hän antoi elämänsä minulle.

- Sain kuulla evankeliumin. Kaksi viikkoa myöhemmin vaivuin Jeesuksen Kristuksen käsivarsille. Itkin ja itkin. Se oli noloa. Itkin jengini edessä, itkin kahdentoista vihollisjengin edessä. Siinä tapahtui parantuminen. Jeesus antoi anteeksi, hän teki minusta uuden miehen. Oliko siinä kaikki? Ei. Minun piti antaa äidilleni anteeksi.

- Äiti lähetti sanan, että oli kuolemaisillaan ja haluaisi tavata minut ennen kuolemaansa. Kun saavuin Puerto Ricossa kotikylääni, äiti makasi vuoteellaan laihana. Näytti siltä, että hän kuolisi milloin tahansa. Mutta en pystynyt jäämään. Koin talossa pahan läsnäolon. Pelkäsin. Paikka oli demonien vallassa. Pakenin.

- Löysin kirkon. Menin ja kerroin heille, kuka olin. Kaikki tuijottivat, sillä he tunsivat isäni. Pyysin heitä tulemaan seuraavana päivänä kotiini, tarvitsin heidän apuaan.

- Seuraavana päivänä yli 300 uskovaa tuli kotiini, metodisteja, luterilaisia, presbyteerejä, katolisia, helluntailaisia. Kaikki talon huoneen täyttyivät. Jotkut koskettivat talon seiniä ja julistivat Jeesuksen veren puhdistusta. Pastori pyysi minua sanomaan jotain äidille. Katsoin häntä, ja myötätunnon aalto iski minuun. Ääni, jonka tunnen nykyään hyvin, sanoi: ”Siinä on sinun äitisi. Jos minä olen antanut sinulle anteeksi, sinun täytyy antaa anteeksi hänelle. Jos paransin sinut, minä parannan myös hänet.” En pystynyt muuta kuin mumisemaan. Suljin silmäni. Sitten joku veti lahkeestani. Äiti oli polvillaan edessäni. Minäkin polvistuin. Kivuliaalla kuiskaavalla äänellä, hän kysyi, saako kutsua minua pojakseen. Sanoin: ”Olen poikasi.” ”Saanko suudella sinua?” hän kysyi. En ollut koskaan suudellut häntä. Se oli silkkinen äidin suudelma. Hän pyysi minulta anteeksi. Sanoin: ”Olet minun äitini, tulin tänne antamaan anteeksi. Valitsen tänään antaa sinulle anteeksi. Mutta suurin anteeksianto tulee Jeesukselta.”

- Olen elämässäni nähnyt kaksi ihmettä: oman pelastukseni ja äitini pelastumisen. Todistin omilla silmilläni, kuinka Herran Henki tuli hänen ylleen ja paransi hänet hetkessä. Hän eli vielä 27 vuotta ja 7 kk. Hän kuoli rakastaen Jeesusta! Äiti johti myös isäni Jeesuksen luo. Uskon Jeesuksen anteeksiantamiseen. Anteeksi antamisen voima murtaa kiroukset.

Nicky Cruz haastoi yleisöä antamaan Jeesukselle mahdollisuuden anteeksiantoon. Monet vastasivat haasteeseen.

Kuvateksti: Nicky Cruzia, oik. tulkkasi Mikko Eräkangas.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Poikien esiintymisrohkeus teki vaikutuksen Järvenpäässä

2007-08-10T16:53:00.000+03:00

Järvenpää on Pääkaupunkiseudun Urbaani unelman kaukaisin kohde. Tiimiläiset lähtevät 7.30 bussilla Helsingin jäähallille varustamoon, sieltä eväiden kanssa iltapäiväksi Järvenpäähän palvelutempauksiin ja sitten Keravalla nautittavan päivällisen kautta takaisin Jäähallille. Takaisin Järvenpäähän he ehtivät juuri ennen puolta yötä.

- Tämä on kovaa työtä. Silti nuoret eivät ole tulleet vaatimaan taukoja, kehui nuorisotyöntekijä Henna Saarinen, joka paimentaa 24 nuorta ja varhaisnuorta ja koordinoi Järvenpään palvelutempaukset.

Tähän mennessä tiimit ovat käyneet Kivipuiston palvelukeskuksessa laulamassa ja esittämässä draamoja vanhuksille, siivonneet yhden vanhuksen kodin, kiertäneet roskapartiossa, pesseet autonikkunoita ja jakaneet lahjapusseja. Perjantaina tiimi valtasi kävelykadun esiintymislavan.

Tanssien ja draamojen välissä lapset kertoivat, mitä usko merkitsee heille. Vaikka draamassa ja tanssissa esiintynyt Briston 11 v. kasvoi uskovassa kodissa, häntä ei uskonasiat kiinnostaneet.

- Sitten kun me muutettiin Järvenpäähän, rukoilin, että saisin kavereita. Menin Kids’ Action Nightiin ja annoin siellä elämäni Jeesukselle. Sen jälkeen yksi poika pyysi mua ulos pelaamaan. Kiitin Jeesusta, että sain uuden kaverin.

Polkupyörillä liikenteessä olleet kaksitoistavuotiaat Eetu Kuhlman ja Teemu Korpelin antoivat esitykselle kouluarvosanan kasipuoli. He pitivät eniten draamoista ja tansseista. Heihin teki erityisesti vaikutuksen se, että pojatkin uskalsivat esiintyä.

Kuvatekstit:
1. Myös JoyKidsit esiintyivät Järvenpäässä.
2. Henna Saarinen kutusi Eetu Kuhlmanin ja Teemu Korpelinin syksyllä Kids' Action Nightiin.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Torstai-iltana puhuttiin oikeasta tiestä

2007-08-10T09:30:00.000+03:00

Riku Rinne puhui torstai-iltana Jeesuksen väitteestä, että hän on tie, totuus ja elämä.

- Sillä on väliä, millä tiellä kuljet. Voi olla mahtavat maisemat, mutta tie voi mennä väärään suuntaan.

Sitten hän kertoi, miten itse löysi oikealle tielle.

- Vuonna -83 olin elämäni kriisissä. Minulla oli kamalia pelkoja. Mutta olin tutustunut tyttöön, jonka läheisyys vei minulta jalat alta. Kieroilemalla olin saanut hänen puhelinnumeronsa. Soitin kahdeksan kertaa, mutta aina hänellä oli tekosyy, ettei voinut tavata minua. Vihdoin tapasimme. Hän oli päättänyt heti sanoa minulle, että ei kiinnosta, kiitti. Mutta koska olin kova puhumaan, hän ei saanut suun vuoroa.

- Halusin tutustua. Olin tehnyt kysymyslistan, jonka pohjalla oli vielä yksi kysymys: uskotsä Jeesukseen? Tyttö sanoi, että uskoo. Arkana ja ujona tyttönä hän ensimmäistä kertaa kertoi toiselle ihmiselle, että uskoo Jeesukseen. Minulle kysymys oli yritys muiden kysymyksien joukossa tehdä vaikutus tyttöön, mutta hänet se sai kokemaan, että hänellä on tehtävä minun kanssani. Parin viikon päästä aloin tajuta, että minusta taistellaan. Uteliaisuudesta olin tutustunut okkultismiin ja spiritismiin. Tämä tyttö teki minuun vaikutuksen, niin että halusin samalle tielle, jolla hän oli. Välillä on menty ojaan, välillä tuntuu, että on menty vanteilla ja välillä hinauksessa. Tällä tiellä olen edelleen, ja haluan olla, sillä tällä tiellä on totuus. Nyt olemme olleet tämän tytön, Helenan, kanssa naimisissa 20 vuotta.

Puheenvuoronsa lopussa Rinne kysyi, onko paikalla ketään, joka on ollut alle vuoden uskossa, ja kutsui heidät eteen.

Yhdeksäntoista nuorta tuli lavan eteen, ja Rinne antoi jokaiselle mahdollisuuden lyhyesti kertoa, mikä oli vaikuttanut heidän uskoontuloonsa. Hetki oli koskettava. Jotkut olivat ihastuneet uskovaan tyttöön tai poikaan, kuten Riku. Toiset olivat tulleet uskoon rippileirillä. Joillakin oli päihdetausta, josta olivat vapautuneet. Jollain oli uskova koti.

Rinne haastoi kuulijoita kutsumaan ystäviään ja tuttujaan Jäähalliin kuuntelemaan Nicky Cruzia perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, jotta olisi vielä enemmän uusia uskovia, jos hän tekisi saman kysymyksen vuoden päästä.

Kuvateksti: Yläkuvassa Riku Rinne rukoili alle vuoden uskossa olleiden puolesta.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Varustamossa syntyi koskettava yhteys

2007-08-10T07:58:00.000+03:00

Riku Rinne kosketti sydämiä ja tuli itse kosketetuksi Urbaanin unelman tiimiläisille tarkoitetussa aamupäivän Varustamossa torstaina.

- Minulle on annettu tehtävä etsiä ne Jumalan nuoret, jotka eivät ole löytäneet paikkaa palvella. Tehtäväni on kannustaa. Jos lopetan tämän, mitä nyt teen, niin kuolen, totesi Riku Rinne.

- Lapsi- ja nuorisoherätys syntyy, ja se on lähellä. 9-11-vuotiaitten kasvava sukupolvi palvoo ja ihailee teidän ikäisiänne 16-20-vuotiaita nuoria. Teidän vastuullanne on sukupolvi.

- Katsokaa vaikkapa nuorten Jippii-porukkaa joka vaelsi valokulkueena läpi Suomen. Syksyllä alkaa taas uusi sessio. Minulla on kotona yksi samanlainen, Emmi 10 v. Hän katsoi ystävänsä kanssa ohjelmaa slummilapsista ja itki koko ajan. Ohjelman päätyttyä hän kysyi: - Iskä, mitä me voidaan tehdä slummilapsien puolesta?

- Emmi sulkeutui huoneeseensa ja teki 3 tuntia Raamattutuntia, kuvasi ja suunnitteli. Nyt perjantaina alkaa pyöriä Come Home Kids -ohjelma TV7:ssä. Emmi on yksin suunnitellut ja tehnyt koko ohjelman. Ajattele, 10-vuotias, Riku kertoo ihmetystä äänessään.

Riku varoittaa, että netistä löytyy niin paljon roskaa, jota vihollinen käyttää nielläkseen nuoret.

- Pane listasi ykköseksi Jeesus, Hän voi auttaa. Kun Jumala puhuu sinulle, toteuta se. Et jää yksin, vaikka kukaan muu ei lähtisi mukaan. Hän on apusi.

Riku tarttuu kitaraansa ja pukee huolensa vetoomukseksi tiimiläisille laulaen:

”Niin monet kyyneleet odottaa lohduttamaan!
Isän sydän etsii sankareita - kadonneita, kyyneleitä, särkyneitä lohduttamaan.
Mihin ne ovat kadonneet?
Missä on julistajat, profeetat, johanneskastajat?
Niin monet kyyneleet odottaa lohduttamaan!”

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuva: Laulun jälkeen kaikki yli 200 tiimiläistä kerääntyi Riku Rinteen ympärille siunaamaan häntä. Samoin teki lavalta käsin ylistystä johtanut PraiseGarden-bändi.

Korealaisten ylistystanssi imi mukaansa

2007-08-10T00:49:00.000+03:00

Kauppakeskus Isossa Omenassa järjestetyssä Iso Happeningissa tiimiläiset palvelivat kahdessa kerroksessa. City Marketissa vihreäpaitaiset tiimiläiset pakkasivat kauppakasseja, joita lahjapussien jakajat osaltaan täydensivät. Toritasolla esiintyi Urbaani unelman 24-henkinen korealaistiimi laulaen ja tanssien.

Värikkäisiin pukuihin sonnustautuneet eteläkorealaiset ihastuttivat Ison Omenan esiintymislavalla. Tanssit vaihtelivat rytmikkäistä ylistystansseista perinteisiin eteläkorealasiin tansseihin taikwando-tanssi mukaan lukien. Monien laulujen sanoituksissa erottui suomalaiseen korvaan sana ”halleluja”.

Mukana oli myös nuorten rummutusesitys suurine rumpuineen. Jokaiseen esitykseen oli omat asunsa, milloin nauhojen milloin koristeellisten viuhkojen täydentäminä.

Ryhmä kuuluu Youth with a Mission -järjestöön (Missionuoret), jossa on mukana myös King's Kids -ryhmä. Iältään lapset ja nuoret ovat 7-18-vuotiaita.

Ryhmän koordinaattori Joseph Kim päätti 4 kk sitten tuoda eteläkorealaiset Suomeen Urbaania unelmaa varten viideksi päiväksi. YWAM:n lähetystyöntekijänä hänen tehtävänsä on viedä evankeliumia kouluihin ja kaduille sekä toimia kirkkojen nuorisotyössä ja kouluttaa ihmisiä koko Skandinavian alueella. Kim oli kuullut Urbaanista unelmastamme suomalaiselta Kari Tassialta, joka on YWAM:n entinen Euroopan kaupunkimissioiden johtaja.

Kim kertoo, että Etelä-Koreassa lapsilla on parhaillaan kuukauden kesäloma koulusta. Tiimiläiset olivat tulleet ensin Ruotsiin, jossa Kim työskentelee. Korealaistiimiä koulutettiin siellä 2 viikkoa, jona aikana ryhmä piipahti Kööpenhaminassa 3 päivää ja 1 päivän Oslossa.

”Täällä on erilaista kuin muualla Skandinaviassa”, Kim sanoo. ”Ihmisten sydän on auki. Kun menemme ihmisten luo, he hyväksyvät meidät. Suomalaiset ovat avoimia, heidän sydämensä on pehmeämpi.” Kim arvelee sen johtuvan siitä, että Etelä-Korean historia on samanlainen kuin meidän. Etelä-Korea oli 35 vuotta Japanin vallan alla vuosina 1910-1945.

”Kun kuulin historianne, tiesin että tunnemme taustamme takia samoin, voimme helposti ymmärtää toisiamme”, sanoo Joseph Kim.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Keravan Helluntaiseurakunnalla 30 tiimiläistä

2007-08-09T18:25:00.000+03:00

Keravan Helluntaiseurakunnan pastori Ari Talja palasi roskapartion kierrokselta asemalta.
- Tällaisella palvelutempauksella on valtava merkitys seurakunnalle. Seurakunnan työ mielletään yleensä julistamiseksi, mutta palvelun kautta syntyy aitoa kosketuspintaa tavallisten ihmisten kanssa. Se poistaa ennakkoluuloja evankeliumia kohtaan.
- Ja kun kristityt toimivat yhdessä, evankeliumille tulee tilaa.
- Palvelun kautta seurakuntalaisille tarjoutuu luontevia mahdollisuuksia jakaa uskoaan. Tällainen tapahtuma ja yhdessä tekeminen rohkaisevat ja varustavat niitäkin, jotka eivät ole niin rohkeita evankelioimaan muuten.

Seurakunnan parkkipaikalla autonimurointiporukka pitää varjossa taukoa. Autoja on tullut tasaiseen tahtiin, parhaimmillaan kolme kerrallaan. Seitsemän hengen tiimi sai iltapäivään lisäjännitystä, kun Me Naiset -lehden toimittaja jututti kuvaajineen asiakkaita ja myös tiimiläisiä.

Nuorisotyöntekijä Elli Meklinin mielestä autoimurointi on ollut parasta, mitä heillä on seurakunnassa tapahtunut. Toisille hyvän mielen tuottamisesta tulee itsekin iloiseksi.

Eräs onnellinen asiakas luuli ilmaista auton puhdistamista vitsiksi. Kun hän näki tänä aamuna Keski-Uusimaassa jutun tapahtumasta, hän päätti uskaltaa tuoda autonsa imuroitavaksi. Ja ihmetteli ilmaista palvelua.

Armi Lumme koukkaa parkkipaikalle iloisesti pyörällään. Hän oli saanut pyöränsä vaihdemekanismin korjatuksi Prisman edessä olevassa palvelupisteessä.
- Viikkouutisista huomasin, että täällä on pyöränkorjausta. Olen huono pyytämään apua. Nythän se on tämäkin kynnys ylitetty. Tämä on aivan ihana juttu.

Pikkukuvan kuvateksti: Ari Talja tyhjensi roskapartion saalista roska-astioihin.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Hierontaa, pumppausta ja puhdistusta Keravalla

2007-08-09T18:13:00.001+03:00

Iloinen puheensorina kuuluu katoksen alta Prisman ja Anttilan välisellä aukiolla Keravalla. Teltan ulkopuolella pumpataan ilmaa polkupyörien ja lastenrattaiden renkaisiin. Katoksen alla tuoleissa istuvilla ihmisillä ilme näyttää autuaalta; he ovat hierojien käsittelyssä. Muutamat hörppivät vieressä kahvia ja mehua. Tunnelma on ilmiselvästi lämmin.

Keravan luterilaisen, helluntai- ja City-seurakunnan Urbaani unelma -tiimi on noin viidenkymmenen vapaaehtoisen voimin järjestänyt monipuolista palvelua. Parin vuoden takaisen Kerava Mission seurauksena seurakuntien yhteistyö toimii hyvin, ja nyt haaveillaan paikallisen Urbaani unelma -tapahtuman järjestämisestä, niin että ihmisiä voitaisiin kutsua iltatilaisuuksiin Keravalle eikä Helsingin jäähalliin kuten nyt.

Marja Lahtinen tuli teltalle ikkunan pesusta. Urbaani unelma -tiimi tarjosi siivousapua sotaveteraaneille ja muille vanhuksille.
- Ihmiset ovat ikionnellisia. Yhdelläkin oli ollut aivoinfarkti, eikä hän jaksa enää itse siivota. Tämä on ollut niin rattoisaa, Lahtinen kertoo ja samalla puhdistaa toimittajan silmälasit, kuten hän tekee kaikkien hierottavienkin laseille.

Maarit Verkkoperä oli miehensä kanssa haaveillut hieronnan tarjoamisesta jo jonkin aikaa, ja idea sai hyvät puitteet Urbaanissa unelmassa. Kuuden hengen hierontatiimin käsittelyyn oli välillä jopa jonoa.
- Etukäteen emme tienneet, uskaltavatko ihmiset tulla hierottavaksi, mutta kyllä he ovat uskaltaneet. Ilmapiiri on ollut todella leppoisa, ja ihmiset ovat jutelleet omista asioistaan aika avoimesti. Aika on mennyt tosi nopeasti.

Anneli Silvander ja Sirpa Lappeteläinen lähtivät teltalta kohti Kotimäen palvelutaloa tarkoituksenaan viedä vanhuksia lenkille. Mukaansa he saivat Annukan, Marjatan ja Eilan, jotka silminnähden nauttivat ulkoilman lämpimistä tuulahduksista.
- Nautitaan nyt elämästä! Elämä voi olla kivaakin, Eila totesi iloisena.

Kuvatekstit:
1. Jan Mannerkosti korjasi Armi Lumpeen pyörän.
2. Lilja Rantanen hieroo.
3. Annukka, Sirpa Lappeteläinen, Eila, Marjatta ja Anneli Silvander päiväkävelyllä.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Kengät kiiltäviksi kansainvälisesti

2007-08-09T00:11:00.000+03:00

Kansainvälisen seurakunnan (International Evangelical Church) tiimi on keksinyt hauskan ja nöyrän tavan palvella ohikulkijoita: he kiillottavat halukkaiden kengät ilmaiseksi Helsingin Rautatieasemalla, Postitalon puoleisessa päässä.

Lankkipisteessä käy tasainen kuhina. Suomessa asuva sairaanhoitaja Emmi Martin USA:sta ohjaa herttaisesti hymyillen ohikulkijat ”ammattilaisten” käsittelyyn lankkaustuoliin.
Hikisessä hommassa tiimiläiset vaihdetaan tuoreisiin voimiin tunnin välein. Lankkimiehinä toimivat tällä kertaa suomen kielellä hyvin pärjäävä Bernard Gerlich, ja nigerialainen Livinus Onuh, jolla on perhekin Suomessa.

Lankkitiimin vetäjä itävaltalainen Bernard Gerlich tuli alun perin Suomeen tutustuakseen silloisen tyttöystävänsä kotimaahan ja perheeseen. Suhde lopahti, kun tyttöystävä muutti vuodeksi pois Suomesta, mutta Bernard jäi ja kotiutui tänne. Hän on asunut maassa jo viisi vuotta ja työskentelee vientipäällikkönä.

- Jumala on käyttänyt epäonnistunutta suhdetta tuodakseen minut uudella tavalla yhteyteensä. Löysin kodin seurakunnasta ja toimin siinä aktiivisesti, Bernard hymyilee iloisesti.

Bernardilla tuntuu olevan luonteva tapa kohdata asiakkaitaan. Siihen mennessä kun kengät on saatu kiillotettua, asiakas on saanut lyhyen selostuksen Urbaani unelma -tapahtumasta ja kutsun jäähalliin.

Hyvin moni lankkipenkkiin istahtaneista on ulkomaalainen. Lyhyessä ajassa asiakkaana oli angolalainen, ghanalainen, somalilainen ja vielä viime vuonna Tampereella asunut Helsinkiin muuttanut nuori mies. Hän tiesi illan pääpuhujan Riku Rinteen ja kehui tätä hyväksi tyypiksi. Riku oli käynyt puhumassa hänen koulussaan Tampereella.

Viihdyin kansainvälisen tiimin tunnelmassa mainiosti. Itse kukin unohti välillä, mitä kieltä pitikään puhua ja kaikki solkkasivat sillä kielellä, millä toinen aloitti. Lankkitiimi päivystää ke-la klo 13-17, käyttäkääpä tilaisuutta hyväksenne. Sandaalikauden jälkeen myös suomalaiset tarvitsevat nahkakenkiä, eivät vain tummissa puvuissa kulkevat muslimit. Heitä osui tiimin haaviin kolmin kappalein kerralla.

Teksti ja kuva: Else Leino

Kuvassa Angolalaismiehen valkoiset nahkalenkkarit saivat suojauksen Bernard Gerlichiltä.

Jäähallissa rohkaistiin V-tyyliin

2007-08-08T23:08:00.000+03:00

Keskiviikkoillan Urbaani unelma Näky United -tapahtumassa jäähallissa esiintyivät AOC-rapduo ja Praise Garden -ylistysbändi. Sari Essayahin ja Riku Rinteen puheenvuorot sopivat hyvin yhteen.

Sari Essayah, Kristillisdemokraattien puoluesihteeri uskoo Urbaanin unelman olevan ikkunan kristillisyyteen pääkaupunkiseudulla.
- Siinä rakkaus ja välittäminen pukeutuvat konkretiaan. Läpi historian todeksi eletty usko on ruokkinut köyhiä, puolustanut heikkoja, huolehtinut orvoista. Siksi evankeliumi ei koskaan kosketa vain hengellisiä sfäärejä vaan muuttaa yhteisöjä ja yhteiskuntia. Todeksi eletty usko saa aikaan todellisia muutoksia yhteiskunnassa.
- Perisuomlainen ajattelumalli on, että usko ja arki erotetaan. Jeesus kehottaa elämään uskoa todeksi arjessa, olemaan suolana ja valona maailmassa. Saamme kohdata armon Jeesuksessa Kristuksessa. Se saa meidät muuttumaan ja omistautumaan epäitsekkääseen palvelutyöhön.
- Sakkeuksen esimerkki Raamatusta: yhden ihmisen muutoksen seurauksena perheessä ja koko yhteisössä alettiin puhua, mitä Sakkeukselle oli tapahtunut. Hänelle myös annettiin suunta uuteen palvelutehtävään, ja hän lupasi antaa puolet omaisuudestaan köyhille. Ajatelkaa, mitä se merkitsi siinä pienessä yhteisössä. Yksi kohtaaminen. Yhden henkilön muutos, muutti koko yhteisön.

Koulutyöntekijä Riku Rinne kertoi ruotsalaisesta mäkihyppääjästä Jan Boklövistä. Hän uskalsi vuonna 1986 hypätä V-tyylillä, vaikka mäkihyppääjät ympäri maailman nauroivat hänelle. Kolme vuotta myöhemmin hän voitti mäkihypyn maailmancupin, ja nykyään kaikki hyppäävät V-tyylillä.
- Uskovan V-tyyli on sitä, että uskaltaa uskoa, että Jumala voi. Jos me aiomme muuttaa tätä maailmaa, meidän on oikeasti tehtävä sellaista, mitä ei ole vielä tehty tai mikä on vähän unohdettu.
- Arasti kerron teille, että olen hypännyt V-tyylillä aika monta kertaa. En osaa laulaa, tulkitsen vain, mutta olen tehnyt seitsemän levyä. En osaa kirjoittaa, laitan vain ajatuksia koneelle, mutta olen kirjoittanut seitsemän kirjaa, joista yksi voitti Vuoden kristillinen kirja -palkinnon. En tiedä tv-ohjelmien tekemisestä mitään, mutta olen tehnyt jo kahdeksan ohjelmaa. Olen tavallinen suomalainen tallaaja, joka on uskaltanut hypätä V-tyylillä. Tarvitaan paljon enemmän V-tyylillä hyppääjiä, jotka uskaltavat heikkona saviastiana heittäytyä Jumalan käyttöön.

Kuvateksti: PraiseGarden siivitti illan ylistykseen.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Ensimmäisen päivän hämmästyneitä fiiliksiä

2007-08-08T22:53:00.000+03:00

Lukiolainen Jenni Sahlberg lähti yksin Helsinkiin Karttulasta sen perusteella, että osallistui Turun Urbaaniin unelmaan viime vuonna rippikouluryhmän kanssa. Hän oli tiimissä, joka jakoi kahvia, pullaa ja ilmapalloja ilmaiseksi Kontulan S-Markettien edessä. Samalla he mainostivat lauantain lasten unelma -tapahtumaa Paloheinässä.
- Ihmiset suhtautuivat enimmäkseen tosi positiivisesti. Monet ihmettelivät: ”Ai ilmaiseksi? Miksi teette tätä?”
- Eräs ohikulkija huusi: ”Tsemppiä urbaaniunelmalaiset!”

Myös lukiolainen Andreas Ylijärvi Hollolasta oli Pakilassa tarjoilemassa pullakahveja.
- Ihmiset tulivat yllättävän mielellään ottamaan kahvia ja kasseja. Olisin luullut, että he olisivat kielteisempiä.
- Mielenkiintoista oli nähdä, miten ihmiset reagoivat, kun näkivät paljon vihreäpaitaisia. Jotkut tuijottivat huuli pyöreänä, jotkut rohkenevat tulla kysymäänkin.

Pikkuveli Daniel Ylijärvi oli ostaritiimissä Pihlajanmäessä. Sielläkin jaettiin ilmaista kahvia ja pullaa.
- Oli mukavaa. Ihmiset olivat avoimia. Koska olin Venäjällä aktiossa tänä kesänä, niin tällainen oli vähän tuttua, vaikka olikin erilaista. Siksi ei jännittänyt.

Matematiikanopiskelija Pinja Varonen oli vanhusten grillijuhlissa Haltialan maatilalla.
- Yksi vanha rouva antoi heti aluksi pusun poskelle. Se tuntui ihanalta. Pelkäsin etukäteen ihan sikana, koska en ollut koskaan ollut vanhusten kanssa. Nyt olen huomenna menossa ihan innoissani.

Sairaanhoitaja Henna Karjalainen nautti tiimiläisten moni-ilmeisyydestä.
- Meidän tiimissä ihmiset olivat tosi eri-ikäisiä, kotoisin eri puolilta Suomea ja eri kristillisistä taustoista. Se oli kivaa.

Hämeenlinnalaiselle opiskelija Elina Iivoselle Urbaani unelma on ensimmäinen kristillinen tapahtuma, jossa hän on elämässään ollut mukana. Tänään hän oli siivoamassa vanhuksen kotia Pihlajistossa.
- Puolitoista vuotta sitten löysin yhteyden Jumalaan, mutta vasta pari viikkoa sitten ymmärsin Jeesuksen. Nyt olen alkanut rukoilla ja lukea Raamattua. Olen tosi hyvällä mielellä täällä ja odotan erityisen innolla iltatilaisuuksia.

Kuvassa Daniel ja Andreas Ylijärvi Hollolasta.

Teksti ja kuva: Maarit Eronen

Helle ei hidastanut tahtia Pihlajamäessä

2007-08-08T22:42:00.000+03:00

Ostaritiimi parkkeerasi teetupabussin Pihlajamäen ostoskeskuksen vireen, levitti pöydät ja tuolit bussin varjoisalle puolelle ja tarjosi kahvin ja teen lisäksi kylmää vettä ja mehua hellepäivän viilennykseksi.

Nuorisotyöntekijä Jani Liukkoselle Pihlajamäki on rakkausjuttu. Hän on asunut koko ikänsä Pihlajamäessä. Siksi hänellä oli paljon kontakteja, joiden kautta Urbaani unelma -palvelutiimeille löytyi monipuolista tehtävää.

Helsinkiläinen Mari Laine tarjoili bussin luona juomia ja jakoi ohikulkijoille lahjapusseja. Bussilla kävi monenikäisiä, ja monet tiesivät Urbaanista unelmasta etukäteen.
- Ihmiset olivat todella kiitollisia ja sanoivat: ”Teette hyvää työtä!”
- On ollut ihan hyviä keskusteluja. Esimerkiksi Jani puhui Nicky Cruzista ja Jumalan rakkaudesta tosi pitkään viidelle n. 15-vuotiaalle pojalle. Pojat tulivat kahville vähän ylimielisinä, mutta kuuntelivat Jania korvat höröllä.
- Uskon, että se koskettaa ihmisiä, kun Jumalan rakkautta välitetään palvelemalla.

Maasälvän leikkipuistossa käyvistä lapsista suurin osa on maahanmuuttajia. Tänään heidän joukossaan oli kuusi vihreäpaitaista Urbaani unelma -tiimiläistä. He leikkivät lasten kanssa poltto- ja jalkapallo sekä tervapataa, hyppäsivät narua ja kävelivät puujaloilla. Sekä leikkipuiston ohjaajat, tiimiläiset että varsinkin lapset nauttivat elämästä!

Kaupungin kotipalvelun kautta järjestyi kymmenen vanhuksen kotia, jotka kaipasivat siivousta. Ensimmäisenä päivänä tiimit kävivät kolmessa. Yksi onnellinen siivouspalvelun vastaanottaja oli Eila Sollo.
- Tytöt ovat olleet tosi reippaita. Pesivät parvekkeenkin ja imuroivat. Tällainen on kyllä tarpeen, kun en enää itse jaksa siivota.

Lastentarhanopettajaopiskelija Virpi Saariselle kotien siivoaminen oli hyvä kokemus.
- Olen ujo ja hiljainen, niin siksi suora evankelioiminen tuntuu vaikealta. Kun voi auttaa konkreettisesti, se tuntuu omalta. Vanhukset ovat avoimia ja heidän kanssaan on helppo puhua.

Kuvatekstit:
1. Urbaani unelmalaiset Maasälvän leikkipuistossa.
2. Carita Liukkonen ja Elina Iivonen siivouspuuhissa vanhuksen kodissa.

Teksti ja kuvat: Maarit Eronen

Lahjapusseja jaettiin Esplanadilla

2007-08-08T17:26:00.000+03:00

Kuusihenkinen Urbaani unelma -tapahtuman tiimi jakoi lahjapusseja Esplanadin puistossa ja kutsui ihmisiä illan Näky United -tilaisuuteen. Helteinen Espa kuhisi väkeä. Puolet olivat turisteja, arvioivat tiimiläiset. Mutta pari englantilaista ja pari ruotsalaistakin nuorta tuntuivat kiinnostuneilta tapahtumasta.

Tiiminvetäjä Karoliina Heinonen kiteytti aloituspäivän tunnelmat yhteen sanaan: ”Jännää!” Hänen mukaansa ihmiset ovat suhtautuneet jonkin verran uteliaasti saamaansa lahjapussiin, tyyliin: ”No, mitä täällä on.”

Vammalasta tulleen Fanny-Maria Elosen mukaan tuntui tosi hyvältä nähdä, miten ihmiset olivat otettuja, kun he saivat lahjan – että heidät oli valittu lahjan saajiksi.

Kahta lukuunottamatta tiimiläiset tulivat tapahtumaan muualta kuin pääkaupunkiseudulta: Lempäälästä, Ähtäristä ja kaukaisin tiimiläinen Liina-Ly Roos Tallinnasta asti. Hän on jo vanha konkari Turun Urbaanin unelman ajoilta viime kesältä ja tuli taas, koska Tallinnassa ei järjestetä mitään näin hienoja tapahtumia, ainakaan vielä.

Teksti ja kuvat: Else Leino

Urbaani unelma käynnistyi tiiminjohtajien koulutuksella 7.8.07

2007-08-08T00:05:00.000+03:00

Nyt se sitten alkaa! Puolen vuoden valmistelu-urakka on takana, ja tiiminjohtajat on koulutettu ohjaamaan tiimiläisiä yli 30 palvelutempauksessa eri puolilla pääkaupunkiseutua.

Viiden päivän aikana ke 8.8.- su 12.8. Urbaanin unelman DreamTeamit välittävät hyvää sanomaa Isän rakkaudesta tekojen kautta Helsingissä, Espoossa, Keravalla ja Järvenpäässä. Ohjelmassa on mm. vanhusten ulkoilutusta, lastentapahtumia, skeittausta ja autojen pesua. Roskapartiot liikkuvat Helsingissä mm. Esplanadin puiston, Rautatieaseman sekä Kampin tuntumassa.

Palvelemaan ilmoittautuneiden tiimiläisten lukumäärä tuplaantui viikossa runsaasta sadasta yli 200:aan. Niinpä palvelutapahtumien aikatauluja on rukattu uusiksi, siivouspartioita lisätty ja onpa tullut yksi aivan uusikin palvelupiste Malmille, jossa tiimiläiset käyvät sunnuntaina ilahduttamassa vammaisyksikön asukkaita. Nettisivun ohjelmavalikossa mainitut palvelutempaukset ovat nyt vain osviittana siitä, millaisia unelmatempauksia on tarjolla, kelloajat ja päivät tuntuvat elävän omaa elämäänsä.

Kannattaa pitää silmät auki ja tarkata, missä liikkuu limenvihreisiin Urbaani unelma -paitoihin sonnustautunutta väkeä. Saat lahjapussin kouraasi ja kutsun tulla illan Näky United -tapahtumaan Helsingin Jäähalliin. Siellä on luvassa pitkin viikkoa räppiä, rockia, reggaeta ja vauhdikkaita tanssiesityksiä koskettavien puhujavieraiden ohella. Kurkkaa ohjelmasivulta iltatapahtumat!

Teksti ja kuvat: Else Leino

Tervetuloa Urbaani unelma -Pääkaupunkiseutu 2007 blogiin!

2007-07-08T17:20:00.000+03:00

Täältä voit pian seurata ajankohtaisia asioita, nähdä kuvia tapahtumasta jne. Seuraa tätä tilaa.